testi varmuuskopio

Päivän teemasana. Viima oli tänäänkin siis melkoinen ja suurin osa hisseistä kiinni, jopa Hirafun "päätuolihissi", joka kaiketi suljetaan melko harvoin. Lumi sen sijaan oli alarinteillä mitä parhainta ja lisää tippui koko ajan melkoisella tahdilla. Eli hyvää pätkää saatiin taas tänään, vaikka valokuvat eivät juuri onnistuneetkaan. Sankka lumisade oli vissiin pokkarin tarkennukselle liikaa. Havaittiin, että mennään selkeällä rytmityksellä laskupäivien suhteen: joka toinen päivä on unelmaa ja joka toinen päivä heikompi. "Jännä" toteaisi Routalempi ja nukkuisi huomenna suosiolla pitkään.      

Uutta lunta taas aamulla maassa, tottakai. Mutta ongelmia riitti siitä huolimatta ainakin lämpöasteiden, tuulen ja sumun muodossa. Kun siihen vielä lisättiin puhdas vesisade, oli tämän päivän ensimäinen lasku samalla myös viimeinen. Suunnattiin siis Kutchaniin ja avattiin sushikausi ja suoritettiin samalla ruokashoppailut. Tällä kertaa uusi kauppa ja entistä laajempi levätiski. Heidikin tökki innoissaan erilaisia rakkoleviä, mutta mukaan ei tällä kertaa tarttunut yhtään. Huomenna toivon mukaan jatketaaan paremmassa kelissä.

Ja maassa myös. Ja jos palautteesta päätellen meni pari postausta sitten Hurmeet ja Tulkit sekaisin, niin otsikko on ainakin Mustajärven Patea. Taas oli tuoretta maassa sen sopivat parikymmentä senttiä ja tällä kertaa se oli mukavan kevyttäkin. Tuuli vaan jaksaa puhaltaa ja pitää hissejä kiinni, mutta hyvää laskua löytyy onneksi alempaakin.

Hyvin oli satanut taaskin yöllä uutta lunta, mutta tuuli oli tehnyt sen verran tepposiaan, että hyvän putikan löytäminen osoittautui melkoisen vaikeaksi. Pehmeää tavaraa sentään olivat metsät pullollaan, mutta tuulen pakkaama, pienellä kannella varustettu lumi ei laatukriteereissä nouse ihan kärkisijoille. Tuuli piti taasen huolen myös siitä, että ylähissit pysyivät kiinni. Hyviä laskupaikkoja etsittiin siis nenä kiinni lumessa, mikä näkyy jo kuvastakin.  

Aamu taas ja mukava parinkymmenen sentin dumppi maassa. Ylimmät portit pysyivät tänäänkin kiinni, joten Annupurin metsissä tuli temmellettyä suurin osa päivästä. Melkoisen laadukkaan putikkapäivän kruunasi lasillinen paikallista luumuviiniä takkatulen vieressä. Sääennustuskin vaikuttaa melko lupaavalta, joten hyvä startti tälle viikolle.

Mutta taivas ei sentään salamoi, eikä Janne Tulkkiakaan ole näkynyt. Hyvä niin. Laskupäivä jäi tänään puolikkaaksi, kun myräkkä sulki käytännössä kaikki järkevät hissit iltapäivällä. Nyt olisi kuitenkin sitä uutta lunta tuloillaan, jos vain pysyy maassa eikä lähde sekin tuulen mukaan. Vähän saatiin jo esimakua lumen laadusta ja ainakin nopeaa tuntui olevan. Tänään on Australian kansallispäivä ja se tarkoittaa, että Nisekon noin puoli miljoonaa australialaista ovat juhlatuulella. Kansallisuuspäivän vietto poikkeaa hieman suomalaisesta itsenäisyyspäivästä tai ainakin uskoisin, että Tampereella katsottaisiin pitkään jos itsenäisyyspäivänä juoksisi pitkin Hämeenkatua ilman paitaa Suomen lippu supersankariviittana hulmuten. Kieltämättä ihmettelisi varmaan australialainenkin, jos tietäisi, että Suomessa itsenäisyyttä juhlitaan katsomalla telkkarista kolme tuntia kättelyitä ja kruunaamalla ilta joka vuosi samalla sotaelokuvalla. Jokainen siis tavallaan... Toivon mukaan juhlivat kuitenkin tän...

Lämmin päivä Nisekossa ja hiki virtasi jo aamulla bussipysäkillä. Nollaraja kulki päivällä suunnilleen puolessavälissä vuorta, joten puuteri on tältä erää menetetty ennen seuraavia sateita. Mukavaa pehmyttä sentään löytyi vielä hyvin, kun jaksoi vähän etsiä. Huippuportitkin aukesivat ensimmäistä kertaa meidän aikana ja päästiin siis kokeilemaan, miten haikkijalka nousee. Treffattiinpa tänään vielä viime reissusta tuttu Chibico ja käytiin yhdessä hänen toimittajaystävänsä kanssa laskemassa pari rinnettä.

Ensimmäinen aamu, kun ulkona oli vain pari senttiä uutta lunta maassa. Lisäksi tuuli piti huolen siitä, että ylähissit olivat koko päivän kiinni. Ei viitsitty ruveta tällä kelillä hirveästi urheilemaan, vaan lähdettiin mäestä ajoissa pois ruuan laittoon ja onsenoimaan. Kylpemisen päälle kulutettiin aikaa lodgella. Osa söi jäätelöä ja osa huvitti itseään muilla aktiviteeteilla.  

 Väsynyttä meininkiä oli myös toisena päivänä. Meikäläinen nukahti kahdesti lodgen olohuoneen lattialle ja heräsi säpsähtäen, kun näki unta, jossa suksi lähti jalasta irti. Onneksi oikeat hiihtotouhut sujuivat päivällä kuitenkin melko mukavasti parinkymmenen sentin puutereissa. Aurinkokin vilahteli silloin tällöin taivaalla. Ja jotta blogissakin päästäisiin itse asiaan, tehtiin illalla reissun ekat burgerit tofulla ja wasabilla. Burgerikuva omistettu Outille.

Aikaeropäissään on ehditty jo ihmetellä ja havaita monta asiaa: - kausikorttia ei voi ostaa ilman henkilöllisyystodistusta, joka tietenkin ostohetkellä on parin kilometrin päässä kämpillä - kaikki Euroopassa toimivat puhelimet eivät näemmä toimi Japanissa (Heidiä ei kannata tällä hetkellä yrittää saada kiinni puhelimella) - ruokakauppalasku voi helposti tehdä 27000 jeniä kun oikein innostuu - edelliseen viitaten, 50kg ruokaa painaa melko paljon, kun sen kantaa kaupasta kämpille. Siinäpä sitä aktiviteettia, mutta on sentään vähän jo ehditty laskemaankin. Ja lumikin oli heti ensimmäisenä päivänä syvää ja hyvää. Huomenna lisää.