testi varmuuskopio

Saatiin se laskukausikin auki, vaikka ei nyt kovin eeppisissä vuoristo-olosuhteissa. Ruka avasi rinteensä perjantaina, eikä ainakaan kelistä olisi voinut uskoa, että mennään vasta lokakuun puolessavälissä. Muutama aste pakkasta ja aurinkoa kirkkaalta taivaalta, joten mikäs siinä oli laskeskellessa. Viikonlopuksi suunnattiin vielä syyslomaperinteitä noudattaen Tahkolle ja käytiin Pisalla ihailemassa vähän syksyisempää maisemaa.   

Kun kerta pyöräilyt näyttivät loppuvan välinerikkoon, lähdettiin ajelemaan pohjoisemmas ja katsomaan löytyisikö jostain jo lunta laskettavaksi. Lunta löytyi kyllä, mutta suhteellisen siedettävällä vaivalla saavutettavissa mäissä sitä ei vielä ollut riittävästi. Paljosta se ei tosin enää olisi kiinni ja veikkaan sääennustusten perusteella, että ensi viikolla lasketaan jo kohtuu hyviä laskuja noissakin mäissä. Jäätikkö-teltta-leiri-touhuihin ei ollut enää aikaa, eikä hirveästi hinkuakaan, joten tyydyttiin pieneen käppäilyyn ja maisemien fiilistelyyn. Sitten auton nokka kohti Suomea ja tsekkaamaan pääsisikö täällä vähemmällä vaivalla mäkeen.

Reilu sata vuotta sitten junaradan rakennuksen vuoksi tehty huoltopolku on kehuttu pyöräilykohde. Pitihän se siis käydä tarkistamassa ja päätettiin polkea eniten kehutut viimeiset viisitoista kilometriä Björnfjellistä Rombaksbotniin. Suunnitelma oli selvä: juna Narvikista Björfjelliin. Sieltä iloista alamäkeä Rombaksbotnin pohjalle, josta tiukka kuuden kilometrin nousu Katteratin asemalla ja sieltä iltajunalla takaisin Narvikiin. Aamullta tosin pyörään piti saada vielä uudet ketjut, jotka Narvikista onneksi löytyivätkin. Tämän jälkeen oli ongelmia saada polkupyörät junaan, mutta pienen vänkäämisen jälkeen konduktööri armahti meidät. Polkeminen lähti suhteellisen hyvin käyntiin, kunnes uudetkin ketjut päättivät katketa kesken matkan. Pientä mielikuvitusta, muutama kirosana ja vanha ketjulukko yhdessä pelastivat tilanteen joten kuten ja pääsin jatkamaan matkaa vähän epävarmasti, mutta kuitenkin. Komiahan se reitti oli ja matkalla nähtiin oikeastaan kaksi vuodenaikaakin: ylhäällä oli jo k...

        Pienellä viiveellä syysloma polkaistiin kunnolla käyntiin tutuissa maisemissa, mutta ei niin tuttuun ajankohtaan. Abiskossa kesä oli jo mennyt ja talvi kolkutteli jo ovella. Purot olivat jäässä ja maisema näytti välillä siltä, että oltaisiin poljettu kuussa. Reitin lopussa on poikkeuksellisen kirkasvetinen järvi ja reitin kohokohtana suositeltiin uimista. Jäi uimatta, kun järvi oli jäässä, eikä muutenkaan varsinaisesti kutsunut luokseen. Hyvää polkua saatiin kuitenkin pöristellä niin ylä-, kuin alamäkeenkin. Pienistä ketjuongelmista huolimatta melko loistomaanantai.