testi varmuuskopio

Ties kuinka mones tuulinen päivä ja yli puolet hisseistä poissa käytöstä. Eli Kutchan-päiväksihän se meni kuntosalin, syömisen, ruokaostosten ja aina niin sykähdyttävän paikallisen rakennusarkkitehtuurin ihailun parissa. No ainakin lihashuoltoon löytyi pari varsin vekkulia, mutta hyvin toimivaa laitetta. Ja jälkimmäiseen kuvaan viitaten, kävi myös selväksi, että choya kuuluu luokkaan terveelliset alkoholijuomat. Eli ei muuta kuin kohti terveellisempiä elämäntapoja.

Nisekon kiireisimmällä taksikuskilla oli tänään vapaapäivä ja sitä juhlistettiin japanilais-ruotsalais-suomalaisella hiihtoretkellä Nitonupurille. Mukava nähdä Tomiakin pitkästä aikaa. Ja erityisen mukava päivä hyvillä lumilla.     

  Nyt tipahti viimeinkin kevyttä Hokkaidopuuteria parisenkymmentä senttiä. Suurimmassa osasta paikoissa vanhat pohjat paukkuivat vielä lujaa läpi, mutta tulihan sitä melko makeitakin käännöksiä tälle päivälle.  

Vihdoinkin säiden suhteen jonkinlainen käänne parempaan. Luntahan sitä oli pikkaisen sadellut yön aikana ja päivällä tuli vielä lisää. Ei nyt vielä mitään elämää suurempaa, mutta virkistävää vaihteeksi. Kahdelta olin jo laskemassa bussipysäkille ja kämpille, kun takaa rinteestä olin kuulevinani huutos: "Olli, Olli". Parin vuoden takaa reissulta tuttu Frekrikhän se siinä. En edes tiennyt kaverin olevan Japanissa. Päivä menikin sitten vähän pidemmäksi kun piti laskea näkemisen kunniaksi pari kierrosta yhdessä. 

Ei ole mukavaa herätä, kun sadepisarat lyövät ikkunaan. Varsinkaan, jos on tammikuu ja puuteritouhuja pitäisi harrastaa. Vähän meni siis löhöilyksi tämäkin päivä. Mitä nyt pienet iltahiihdot, onseni ja hierontatuoli, jotka kaikki piristivät mieltä ainakin jonkin verran.

Oishan tuota skinien liimaakin ollut koko syksy aikaa lisäillä, mutta tulipahan nyt sitten matkustettua tänne asti ennen kuin sai aikaiseksi.

Aurinkoista säätä oli luvattu koko päiväksi. Ruotsalaiskolmikko houkutteli mukaan Yoteille, mutta olin pikkuisen epäröivä, koska kauden ensimmäset skinnailut olisi mukavampi aloittaa jollain vähän lyhyemmällä ja vähemmän vaativalla retkellä. Ruotsailaiset tosin sanoivat etenevänsä joka taupauksessa hitaasti superläskien suksiensa kanssa, mutta kieltäydyin silti kunniasta. Lodgessa asuva ruotsalaispariskunta sen sijaan halusi lähteä Iwanopurille, joten lyöttäydyin heidän seuraansa leppoisan iltapäiväskinnailun toivossa.  Epäilykseni eivät heränneet vielä, kun näin Dynafitin superkevyet sukset kevyillä vaellussiteillä. Muutama kommentti hissimatkalla sen sijaan sai jo mielenkiintoni heräämään: "Hiihtovaellus on hauskaa, mutta päälajimme on maantiepyöräily" "Tulimme juuri pari viikkoa sitten kuuden viikon pyöräilyreissulta Uudesta-Seelannista" "Viime vuonna pyöräilin Ruotsista Iraniin" "Sen jälkeen olin kuukauden Himalajalla maastojuoksemassa...

Eilisen myrskyn lumista taisi suurin osa lentää suoraan jonnekin Kiinan ja Venäjän rajalle, mutta yöllisistä sateista jäi sentään jotain maahankin. Otin pakollisen vähemmistökansalaisen roolin huoneen ruotsalaiskolmikon laskuryhmässä. Hyvinhän tuo yhteispohjoismainen kurvailu tuntui sujuvan.    

Välipäivän puski jo tässä vaiheessa. Kovaa tuulta lumisateen kera oli luvattu jo sääennusteessa ja sen vuoksi aamu meni hissien tilannetta netistä kärkkyessä. Kun Annupuri piti koko päivän kaikki hissinsä kiinni, eikä Hirafussakaan pyörinyt kuin alimmat hissit, oli päätös selvä. Kämpässä oli kuitenkin sen verran runsas nuorten ruotsalaismiesten ominaistuoksu, että ulkoilmaa oli saatava. Lenkki lumimyrskyssä ei näin jälkeenpäin kuulosta kovin hyvältä ajatukselta, eikä se sitä kyllä ollutkaan. Mutta happea tuli varmasti saatua enemmän kuin riittävästi.  Reissulle pakatessa löysin alueen kartat kotoa siististi taiteltuna muovitaskussa. Ilmeisesti samaiseen muovitaskuun oli jäänyt reilusti kosteutta ja karttojen päällä oli iloinen homekerros. Tänään olikin hyvä päivä käydä kylillä karttashoppailuilla. Ja vielä illalla syntyivät reissun ensimmäinen burgeri maailman parhaasta tofusta. Ja perinteitä kunnioittaen, piti ekasta burgerista tietenkn napata myös kuva.  

Ihan ei ole vielä joululahjalelun kaikki säädöt löytäneet paikkansa. Varsinkaan ne, joista säädetään kameran asentoa päässä tai rinnassa. Tässäpä kuitenkin suksenkärkien seikkailut lumen ihmemaassa eiliseltä ja tältä päivältä.  

  Parempi päivä oli lumien ja ilman suhteen. Välillä paisteli jopa aurinko ja eilistä kevyempää uutta putikkaa oli parisenkymmentä senttiä. Reidet sen sijaan olivat aika loppu jo parin tunnin pöllyttämisen jälkeen. Jotain on vissiin jäänyt syksyn aikana punttiksella tekemättä. Illalla joutui tai pääsi lähtemään Kutchaniin kauppareissulle. Homman ehdoton paras puoli on perinteinen kauppareissuvierailu sushitrainissa. Sen jälkeen voikin lähteä ilolla arpomaan tuotenimiä ja roudaamaan 40 kilon ruokasäkkiä kämpille.

Perille on päästy, kausari on taskussa ja univelkaakin tunneissa varmasti kaksinumeroinen luku. Illalla meni ilmeisesti väsymys vähän yli ja uni ei heti tullutkaan silmään. Asiaa ei myöskään auttanut huoneen muut kaverit, jotka olivat tänään lähdössä ja pakkailivat puolille öin. Ensimmäisellä kaveri myös heräsi jo kuudelta, jotta ehtii ensimmäseen bussiin Sapporoon. Tästä ei sinällään ollut haittaa, sillä meikäläinen oli pongahtanut pystyyn jo neljältä, kun yöksi päälle jäänyt Skype pärähti soimaan, eikä sen jälkeen enää unta saanutkaan. Unihiekkaa silmissä lähdettiin siis ensimmäiseen laskupäivään, joka nyt oli ihan ok. Uutta lunta oli paikoitellen reippaastikin, mutta tuuli piti hissejä kiinni, mikä varmasti oli ihan hyvä juttu. Näillä jaloilla ja silmillä ei kuitenkaan olisi päivästä paljoa irti saanut. Nyt yksi päivä privaattihuoneessa. Elämän tilaisuus hoitaa univelat pois kuleksimasta.  

Kun nyt ei aiheeseen muutakaan sopivampaa kuvaa löytynyt, niin olkoon siinä tämänpäiväinen aamupala.

Japani. Jälleen kerran. Tosin ensimmäinen kerta kun suksia paikataan epoksilla jo Riihimäen ABC:lla.