testi varmuuskopio

Lähdettiin aamulla lumien perässä 80 kilometriä pohjoiseen eli Kiroron keskukseen. Olihan siellä maassa mukava pieni kerros kevyttä puuteria, mutta mikä parasta koko keskuksen tunnelma oli seesteinen eikä minkäänlaista pyydapaniikkia ollut havaittavissa. Erittäin mieluisaa vaihtelua Nisekon tehonakerrukseen verrattuna. Kuvaavaa oli, että vielä viimeisellä laskulla neljän aikaan saatiin puhtaat linjat. Liikkuvaa kuvaakin tuli taltioitua kosolti, mutta kattellaan sitä videota sitten joskus syssymmällä.

Tämän reissun kuvaamiset ovat tähän mennessä keskittyneet videoihin monestakin syystä. Tänään maahan oli tullut reilusti uutta lunta, joka  ei tosin ollut mitään kovin kevyttä kamaa, vaan nuoskalunta lähes ylös asti. Ja koska jalatkin olivat eiliseltä vielä varsin uupuneet, oli hyvä päivä keskittyä linssiluteiluun. Eli tänään otettiinkin vaihteeksi perinteisiä vanhanaikaisia laskukuvia blogin täytteeksi. Auringonpaiste ei jäänyt kovin pysyväksi ilmiöksi ja tätä kirjoitettaessa ulkona riehuu melko räväkkä myrsky, joka pistää talon seinätkin heilumaan. Huomista odotellessa... 

Saatiin pikkaisen uutta lunta aamuksi jo kolmantena päivänä putkeen. Tosin aamupäivällä alkanut tuuli lennätti sitä taas paikasta toiseen. Iwaopurin itäpuolelta löytyi kuitenkin mukavasti pehmeää ja samalla saatiin hämmästellä muutamia hyvin mielenkiintoisia lumiturvaratkaisuja. Puhti riitti pariin kierrokseen ja sen jälkeen oli aika siirtyi iltaonseniin.  

Vieläkin parempaan päin. Eli kevyempää ja kylmempää. Ei ilma tosin vielä mikään tammikuinen ole, vaan aurinko pilkahtelee aina välillä pilvien raosta melko lämpimästä. Videotouhu meni tältä päivältä taas opetteluksi ja lähinnä kuviin osui otoksia hangesta tai laskijan nilkoista. Koska itsesensuuri ei ole kuitenkaan vahvin lajina, julkaistakoon nyt tuo tämänkin päiväinen tuotos.    

Heidi tuli ja pisti ilman taas ainakin osittain ruotuun. Lunta oli sadellut yön aikana mukavasti ja määrä suunnilleen tuplaantui päivän aikana. Ei kyllä mitään kevyintä japowia, vaan alaosissa vuorta raskasta nuoskalunta. Laskujen yläosat olivat kuitenkin melko mukavaa laskettavaa ja muutamasta uomasta saatiin jopa pari naamalaukaustakin aikaan. Laskukuvien ottaminen on selkeästi vähän ruosteessa, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa paranee. Viimeiseen kuvaan on toki tarkoituksella haettu arvoituksellisuutta ja toiminnallisuutta, laskijan etsimisen muodossa. 

Maanantai ja Heidin ensimmäinen laskupäivä. Ei päästy ainakaan minkään pehmeän puuterin makuun, vaan edelleenkin kepeät kevätkelit vallitsevat. Siihen toki lisäyksenä tuuli. Eipä tullut taaskaan laskukuvia otettua, huomenna voisi keleistä huolimetta korjata sen virheen. Sain eilen palautetta ulkoisesta habituksestani, johon viiden viikon laskuleskeys on jättänyt jälkensä. Oli siis aika tehdä asialle jotain. Nyt toivottaisiin vain vastaavia muutoksia keleihinkin.

Muuttopäivä. Ja samalla päivä jolloin saatiin taas perhe yhteen. Uusi lodge vaikuttaa mukavalta, joskin melko tiiviiltä paikalta. Tai ainakin meikäläinen tuntuu törmäilevän seiniin ahtailla käytävillä. Toinen vaihtoehto tietysti on, että on tullut syötyä yksi majoneesipurkki liikaa. 

Yleensähän nämä on kaiketi tapana syödä vappuna, mutta kun on kerran vappukelit, niin päätimpä tempaista. Kesäisissä loskatunnelmissa meni myös tämä päivä mäessä. Väkimäärään on sentään tullut selkeää muutosta positiivisempaan suuntaan ja sainkin tänään viettää ensimmäisen hissimatkan melko leppoisasti.

Mt Yotei oli tämän päivän agendana, joten napattiin aamulla Fredrikin kanssa taksi alle ja lähdettiin mäen juurelta kitkuttamaan. Säätiedotus oli luvannut melko hyvää säätä ja puolipilvistä, mutta eihän se sitten ihan niin mennyt. Kamanrikontaviikotkin jatkuvat, kun onnistuin saamaan reiän sekä takkiin, että housuihin. Huomenna päässee siis paikkauspuuhiin.  

Pilvinen ja lämmin päivä. Fredrikillä on ilmeisesti tällaisille päiville fiksaatio löytää jotain mahdollisimman hankalaa laskettavaa. "Tekniikkatreeniä", kuuluu iloinen ruotsalaislausahdus. Sinällään helpolta kuulostava tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Löydettiin kyllä toistametrisiä kumpareita, jäätyneitä töyssyjä ja totaalisen rikkilaskettua metsää, mutta todelliset paskalaskun helmet jäivät löytymättä. Hanazonosta sentään löydettiin muutaman käännöksen verran murtuvaa korppua. Huomenna pitäisi yrittää ekaa kertaa tänä vuonna vähän pidempää skinnailua. Alkukauden kunniaksi taisivat eväät mennä hieman överiksi. 

Vuoden ensimmäiset kevätlumet. Ei niitä nyt ihan välttämättä tarvitsisi helmikuussa laskea, eikä varsinkaan Japanissa, mutta menköön paremman puutteessa. Nätti päivä kaiken kaikkiaan ja kun pitkästä aikaa kaikki hissitkin pyörivät, jonojen pituus laskettiin taas sadoissa metreissä, eikä kilometreissä. Paljon ei hiutaleita ole viikon sääennustuksessa näkyvissa, joten täytyy ainakin toivoa aurinkoa. Yhdet kämppikset lähtivät taas tänään ja sain heiltä ylijäämäruuat. Nyt on ilta aikaa miettiä, minkälaisen herkkuaterian saan kasaan kahdesta pikanuudelipaketista, puolikkaasta purkista pähkinävoita ja litrasta viskiä.  

Tuulee, tuulee, edelleen vaan. Yritin taklata hissijono-ongelmaa lähtemällä mäkeen vasta iltapäivällä kun oletin aamuhiihtäjien jo poistuneen ja iltahiihtäjien vielä olevan kämpillä. Näemmä tuolla tavalla pystyi välttämään pahimmat hissijonot, mutta lunta se ei varsinaisesti paremmaksi muuttanut. Hoidetut rinteet olivat kuitenkin yllättävän hyvässä kunnossa, joten tämä päivä meni lähinnä "eurocarvingin" (tälläistä termiä paikalliset oikeasti käyttävät) parissa.

Tänään laskettiin tuulessa, väentungoksessa ja että reissu on aikalailla täsmälleen puolivälissä. Pakkohan se on todeta, että kelien puolesta reissun eka puolikas taitaa olla huonoin kuukauden pätkä, mitä olen Japanissa viettänyt. Todella mahtavia laskupäiviä on kyllä ollut muutamia, mutta ei tämä mitään pohjatonta ja höyhenenkevyttä puuteritykitystä ole ollut. No, onneksi on vielä toinen puolikas jäljellä. Toivon mukaan se on vastaavasti paras koskaan.  Tuulista oli taas tänäänkin ja 3/4 koko keskuksen hisseistä suljettuna. Tähän kun lisätään koko kauden ruuhkaisin aika, jonomuodostelmat alkoivat saada jo melko huvittavan mittakaavan. Hirveästi ei ole tullut kahtena päivänä kuvattua, mutta koska pelkkää tekstiä on tylsä toljotella, tässä kokoon parsittu pätkä eilisen ja tämän päivän otoksista.  

Koska laskuvideoiden kohtaukset pakkaavat aina venymään liiankin pitkäksi, tässä tyypillistäkin tyypillisin välipäivä vähän tiiviimmällä otteella.  

Ihan hyvin sitä vielä tänäänkin löytyi koskematonta, vaikka yön lumisaalis ei ollutkaan kuin 3 senttiä. Videointiin ei keli sen sijaan ollut paras mahdollinen, sillä aurinko pysyi pilvessä koko päivän ja muutenkin päivän parhaat palat jäivät kuvaamatta. Päivän pätkän lopussa hieman kännymateriaalia okonomiaki-iltamista parin viikon takaa.  

Hetken jo mietin, oliko eilinen vain unta, joten heti aamulla piti tarkistaa ikkunasta näkymä. Kyllä, näyttää edelleenkin siltä Japanilta, minkä muistan neljän vuoden takaa. Uutta lunta maassa ja isoja hiutaleita tippui taivaalta. Tosin eilen kadoksissa väki ollut väki oli löytänyt takaisin, jonkin kansallisen vapaapäivän ansiosta. Meininki oli joka tapauksessa kohdillaan, ja lumen syvyys alkoi paikoitellen saamaan jo melko eeppisiä piirteitä. Aurinkokin kävi esillä sen puolisen tuntia ja koska kamera osui käteen juuri silloin, tämän päivän videoklippi ei ole kokoelma eri otoksia, vaan yksi lasku.  

No niin, nyt alkaa näyttää Japanilta, johan sitä melkein kuukausi odotettiinkin. Lunta yön aikana, lunta aamulla, lunta pitkin päivää ja vielä mukavasti tunnin kestänyt auringonpaistekin iltapäivällä. Tänään siis pääsi oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnon faceshottien makuun, eikä valkoparta tällä kertaa johtunut kaatumisista. Keli oli myös aivan perhanan kylmä, joten viimeinkin sai kaivaa paksummat välihousut esiin. Lumen tulon myötä puolet ihmisistä tuntui kadonneen ja pääsin korkkailemaan monta sellaista paikkaa, jotka yleensä lasketaan puhki tunnissa hissien aukeamisen jälkeen. No, hiljaisuuteen ei hissijonoissa tarvitse kauaa tottua, kiinalainen uusi vuosi näet lähestyy.    

15 pakkasta ja siihen mukava 10 m/s tuuli. Ja kun siitä lumesta joutuu näemmä vähän taistelemaan seisoin jonon kärjessä odottamassa "Heiluvan apina"-hissin aukeamista puolisen tuntia. Vartin odottelun jälkeen ei luonto antanut enää periksi luovuttaa. Aukesihan se ja korkkaamaan pääsin, mutta koko illan saikin istua takkatulen ääressä sulatuksessa.

Tämä oli kai yksi niistä päivistä jolloin tulisi "ottaa kuppi kuumaa kaakaota ja peitto ja katsella ikkunasta kun lumihiutaleet leijuvat maahan". Tosin ne eivät perhana vieköön leiju, vaan viuhahtavat vaakasuoraan ohitse noin 100 km/h. Illalla tuuli onneksi tyyntyi ja oli sopiva hetki suorittaa pientä koeluonteista virittelyä...  

Lunta odotellessa pieni aikamatka 1980-luvulle.  

Pitkät yöunet maistuivat eilisen heräämisen jälkeen ja muutenkin tämä päivä meni palautellessa Kutchanissa.

Torstaiaamuna kello soikin 3.50 ja aamupuuro meni melkoisella taistelulla alas. Täysikuu ja edessä kuutamovaellus Weisshornille auringonnousua katsomaan. Piti ottaa hienoa videokuvaa auringonnoususta, mutta pieniä ongelmia tuli, vaikka olin varustautunut kolmen kameran kanssa. GoProsta jäi muistikortti kämpille, järkkärin akku meinasi hyytyä pakkasessa ja pokkarin muistikortti meni taasen vahingossa täyteen taskuvideon ansiosta. No jotain kuvaa onneksi sentään jäi talteen.  

Lodgen netti oli päivän verran rikki ja se aiheutti melkoisia vierotusoireita kaikille asukkaille. Tässä siis keskiviikon päivitys vähän myöhässä. Ruotsin joukkueen turnaus loppui tässä vaiheessa ja meikäläinen jäi yksin palloilemaan kämpille. Vihdoinkin oli vähätuulisempi päivä ja päästiin Reetun kanssa katsomaan löytyykö jostain vielä pehmeää lunta. Löytyihän sitä, vaikka tuuli olikin melko tehokkaasti hoitanut siivousurakkansa.  

Kiroroa oli vähän tälle päivälle suunnitelmissa, mutta ei mahduttu bussiin. Eipä meinattu sitten aamulla mahtua edes Annupuriin menevään bussiin, mutta jotenkin saatiin vielä neljä sardiinia lisää purkkiin. Tuulinenhan se oli taas tämäkin päivä ja hissejä ja portteja suljettuna. Onneksi sentään joitain hyvä pätkiä löytyi metsän siimeksestä.

  Tulipahan ainakin harrastettua bussitouhuja. Annupuri oli aamun suunnitelma, mutta sinne pääseminen osoittautui melko vaikeaksi ylähissien ollessa kiinni. Lodgen ohi menevät bussit olivat järjestään täynnä, joten piti aluksi saada kyyti vastakkaiseen suuntaan bussin aloituspysäkille, josta taasen bussin kyydissä Annupuriin. Ja sama juttu iltapäivällä toiseen suuntaan. Kun puolen päivän jälkeen päästiin perille, oli lumi suurimmalta osin nakerreltu, eikä muutenkaan mitään ekstrasyvää ollut tarjolla.

Tuultahan sieltä tuli niin kuin odotettiinkin, mutta tuli myös lunta. Tuuliruletin jälkeen sitä oli joissan paikoissa sentti, joissain 50 senttiä. Ruotsin poikien kanssa mentiin taas hissijonosta toiseen. Ja niitähän tälle päivälle riitti, kun puolet hisseistä oli kiinni.