testi varmuuskopio

Eli ota tuplat. Tänään meni päivä Björklidenissä tuoreella kymmenen sentin putikalla. Pientä nälkää tuntuu vielä pehmeille lumille olevan, sillä iltapäivällä päätin vielä suunnata Narvikiin iltamäkeen, siellä kun hissit aukeavat arkena vasta kolmelta. Ehkä yksi parhaista päätöksistä pitkään aikaan. Narvikissa odotti lisaa Japani-laatuista putikkaa ja määräkin tuplaantui. Seitsemän maissa illalla fyysinen nälkä voitti puuterinnälän, mutta tulihan noita hyviä käännöksiä roppakaupalla tähän päivään.  

Maanantai sujui kohtuullisen rennoissa ja korppuisissa tunnelmissa Riksussa. Reissu alkoi härkäsellä aamunousulla, joten sen piti päättyäkin sellaiseen. Viideltä ylös, tuoreet lumet pois auton päältä ja kohti Rovaniemeä, jossa lastattiin jätkät junaan ja meikäläinen jäi ihmettelemään mitä seuraavaksi. Pieni vilkaisu sääennustukseen, webbikameroihin  sekä muistikuva aamuisesta lumien harjailusta ja päätös oli selvä. U-käännös ja samaa reittiä takaisin. Tulihan siitä pientä ilta-ajelua, mutta toivon mukaan oli sen arvoista.

Låktatjohka. Auringonpaisteessa, mutta ei niin erikoisessa lumessa. Hyvä meininki kuitenkin ja kuten kahdesta viimeisestä kuvasta näkyy, täällähän on syytä käydä tasaisin väliajoin eli kahden vuoden välein. Melko tarkalleen.

Ilma oli kuin morsian, mutta jostain syystä tämä morsian oli melko kovakuorinen. Ulkona olis silti kiva olla, vaikka laskut olivat lähinnä betonin päällä taiteilua. Onneksi Björkliden takamaastossa olivat jonkin sortin kisat käynnissä, joiden seurailu toimi melko hyvin auringonpaisteessa. Kevyeeseen päivään tietenkin kuuluisi kevyt illallinen, mutta jostain kummas syystä ruuaksi suunniteltu fetasalaatti alkoi muistuttaa juustoisia hirviburgereita. Väliin puolukkamajoneesi ja tämän vuoden ekat burgeriöverit olivat tosiasia.

Perinteistä aurinkohiihtoa  Narvikissa kera Mörkhålan. Siihen vielä tujaus uutta lunta ja kuvat perinteiseltä spotilta. Mikäs siinä, perinteet kunniaan.

Vanha tuttu Vassijokka vanhassa tutussa auringonpaisteessa. Tällä kertaa Katterjokkin puolelta. Pientä alkupäivien kankeutta oli porukassa havaittavissa, mutta mukava lasku saatiin. Tosin meikäläinen veti suurimman osan siitä laskusta yhdellä suksella, kun kaatumisen seurauksena toinen suksi otti ja lähti pujottelemaan yksin mäkeä alas. Yhden suksen siksakia vedellessä tuli mielessä ostettua karkuremmit ainakin kymmenesti.  

Harvemmimpa sitä kello soi aamulla 1.45, jos sitä nyt ylipäätään voi aamuksi kutsua. Kamat autoon, Tahkon hiihtokoulun valioyksilöt mukaan ja kokka kohti Abiskoa. Melko sekaisin sitä oli mäessä iltapäivällä, mutta jonkinlaiset laskut sai silti aikaiseksi. Ja kun siihen päälle pistää vielä saunan ja mukana olevan masterchefin loihtimat gourmetburgerit, alkaa väsy painaa silmään. Eli nukkumattia morjestamaan seuraavaksi.

Reilu viikko tiukkaa kurssittelua taas takana ilman blogipäivityksiä. Mitenkäs sitä nettiin ehtisi rankalta opiskelulta. Nyt on taas yksi paperi lisää kourassa ja toivon mukaan jotain oppeja myös päässä. Kohta kuukausi tullut reissattua ja videomateriaalia on kertynyt sen verran, että on varmaankin aika paketoida pätkät kasaan. Melko pitkähän tuosta tuli, joten jos tylsistyttää, niin kannattaa katsoa vain aurinkoiset kohdat.  

  Ylläkseltä Ukkohallaan hakemaan vähän tuntumaa parkkilaskemiseen. Ja samalla hakemaan vähän taskurahaa pokeripöydästä. Ihan pirun hauskaa touhua kumpikin taas pitkästä aikaa.    

Keskustelu aamupäivällä hissilippuluukulla: - Terve! Ostaisin kolmen tunnin lipun. - Olethan oikeasti tajunnut, että tänään on sellainen tuuli, että siellä irtoaa pää - No enpä oikeastaan, mutta nyt oli sellainen myyntipuhe, että se on koettava. Kolmen tunnin lippu, kiitos! Ei siellä aivan pää irronnut, mutta oli kyllä tuulista. Melko rauhassa sai paukutella "hiihdonopettajakäännöstä" alarinteillä ja sentään aurinko paistoi. Mäkipäivän jälkeen tuli ensimmäistä kertaa elämässä nautittua karhuakin muussa kuin nestemäisessä muodossa. Toimi melko mallikkaasti pitsan päällä. Iltasella olikin aika ottaa suunta kohti kaakkoa ja uusia maisemia. Kesken matkan piti sai Trafic kuitenkin muuttua tilapäiseksi kisastudioksi.   

Keskuksia reilun viidentoista vuoden takaa. Tänään vuorossa Ylläs. Ja hyvin toimi kevätloskassa.

Johan se Norja ja Ruotsi kyllästyttikin melkein 96 tunnin oleskelun jälkeen. Eli melko tuulisen Riksu-päivän jälkeen Traficin keula taas kohti Suomea. Ja perinteisin eväin tietysti.

Kohtuu paljon tuota rojua tuntuu lojuvan Riksun rinnealueen ulkopuolella. Piti olla tarkkana ja onnekseni en törmännyt hangesta pilkottaviin suksiin, sompiin tai käteen.

Tämän päivän ohjelmaksi osui perinteinen Riksun keskuspäivä. Säätiedotus lupasi iltapäivälle sen verran kovia tuulia, että ei uskallettu lähteä kinkkaamaan ylämäkeen. Tuulet ja pilvet sieltä tulivatkin, mutta vasta kolmen maissa iltapäivällä, joten päivästä tuli oikein mallikas. Hyvää lunta, tosin sen verran myllytettyä, että puhtaampia linjoja sai etsiä reilusti sivummalta. Perinteinen Nordalsreissu kruunasi päivän ja jyrkempää kohtaa pääsi vetämään suhteellisen puhtaalla linjalla. Valokuvia ei tullut paljoa oteltua, jonkin verran sentään videota.

Käy se koiran ulkoilutus näinkin.

En tiedä kuinka monta vuotta olen haaveillut Sildviktindenin valloittamisesta. Spesiaalin hommasta tekee lähestyminen, joka onnistuu käytännössä vain junalla, koska tietä mäen juurelle ei mene, mutta juna-asema sieltä löytyy. Aina homma on kuitenkin vain jäänyt tekemättä, eikä tullut tehtyä tänäänkään. Nyt päästiin jo Narvikin asemalle asti ja liputkin oli jo ostettu, kun tuli kuulutus, että koko junavuoro on peruttu. Siinä sitten mietittiin varasuunnitelmia, kun kellokin oli jo lähellä puoltapäivää. Ajeltiin Narvikin ja Riksun välissä olevalle Kopparfjelletille lyhyen skinnauksen ja hyvän lumen toivossa. Ihan mukavaa laskua saatiinkin ja tehtiin vielä pienet extrakierrokset, kun aikaa jäi vähän ylikin. Ilta sitten vierähtikin Rosan kodassa grillailujen, piraattikipparin ja Kuuban tuliaisten kera.  

  Tulipa taas ajeltua autolla. Tromssasta on matkaa Narvikiin n. 250 kilometriä. Nyt tuli tehtyä sama matka "pienellä" mutkalla, eli Kemin kautta. Mittariin kertyi 1400 kilometriä. Ihan näitä hommia varten tänne ei tultu, mutta tulipahan nyt ajettua Suomen lappi päästä päähän ja päälle vielä vähän Ruotsia ja Norjaa. Ekan kuvan maisemiin nukahdin keskiviikkoiltana, keskimmäisen tunnelmissa mentiin Abiskossa tänään ja viimeisiin maisemiin nukahtelee tänään.

Kahden huipun päivä ja vielä ihan siedettävää norjalaista nousutahtia. Sään puolesta päivä oli ehdotonta eliittiä: sininen taivas, ei yhtään tuulta ja pieni kerros uutta lunta pinnassa. Ekassa mäki aamulla pehmeitä kahden sentin puuterikäännöksiä pohjoisseinällä ja jälkimmäinen kevätlunta eteläseinällä. Laskukuviakin oli tarkoitus ottaa, mutta eihän sitä sitten malttanut. Videomateriaalia on sentään olemassa todistusaineistoksi, joten palaillaan siihen ehkä vähän myöhemmin. Nyt pastaa naamaan ja sen jälkeen katsomaan kestäisikö persaus yhdet oluet Tromssan keskustassa.