testi varmuuskopio

Koti-Suomea kohti käy viimein tie.Tosin Tukholmassa on vielä aikaa nauttia toistaiseksi viimeisestä pakuyöstä.

Eilen illalla ajettiin vielä mukava pikku siirtymä Åliin. Tätä aluetta ei ole siunattu hyvillä levähdyspaikoilla ja nukkumapaikan etsimisen takia asettautuminen meni pikkutunneille. Aamukaan ei sen vuoksi ollut pirtein mahdollinen, mutta päästiin sentään kohtuullisissa ajoissa pyörimään mäkeen ja hyvä niin. Jälleen vaihteeksi aivan tajuttoman hyvää pätkää. Tälle alueelle täytyy tulla nähin touhuihin vielä toistekin.

Aikainen lähtö ja tänään päästiin suhteellisen vaivattomasti toppiin. Lunta tuntuu olevan hyvin vielä täälläkin. Lisäksi hyvin alkaa olemaan muitakin turisteja. Automatkailun pääsesonki on selkeästi alkanut ja Trollstigen taitaa kuulua niihin kaikkein suosituimpiin kohteisiin. Henkilöautoja, prätkiä, busseja ja siihen päälle vielä runsaasti asuntoautoja. Ja mikäs siinä on ajellessa ja maisemista nauttiessa.

Otsikkoon viitaten, en kyllä ole koskaan näillämain laskenut mäkeä, mutta kun mäen nimi on Finnan ja paikkakuntana Rauma, niin jotenkin kotoisa olo siitä tulee. Aamulla herättiin Trollveggenin juurelta, joka on Euroopan korkein pystysuora kallioseinämä ja jonkinlainen eurooppalaisenBASE-hyppykulttuurin syntysija.Tosin toiminta on ollut täällä laitonta kolmekymmentä vuotta, mutta silti hyppääjää tulee kalliolta alas ilmeisen säännöllisesti. Aamu venähti hieman pitkäksi ja Trollstigeniä pitkinkään ei paljoa viitsinyt maisemien takia hurjastella, joten päästiin starttaamaan kohtuullisen myöhöön ylöspäin. väkeä tuntui mäellä riittävän ja liikennettä oli kumpaankin suuntaan riittävästi. Tänään oli varmaankin reissun lämpimin päivä ja päästiinkin ensimmäistä kertaa shortsi-skinnailun makuun. Huippuharjanteen alla oli pakko kuitenkin kyseenalaistaa touhun järkevyyttä, kun lumi oli läpimätää, harjanteen lipat tippuivat omia aikojaan alas ja edellä mennyt seurue oli vähällä jäädä ylhäältäpäin t...

Eilen ei päivitystä tullutkaan, kun ihan rehellisesti unohdin illalla sellaisen tehdä. Eipä eilisessä ihanhirveästi olisi päiviteltävää ollutkaan: satoi, pakattiin paku, sanottiin Strynille heipat ja siirryttiin Lomiin. Vaihteeksi mökissä yö ja aamupäivällä kohti Loftetia. Tänään oli taas kelit niin priimaa kuin olla voi, samoin lumi. Kohta ollaan heinäkuussa ja tässäkin mäessä saa yli tuhat korkeuserometriä hyvää lunta, eikä ilman suksia tarvitse edetä varttia pidempää. Aivan käsittämätöntä. Fotojakin napsittiin, kun aurinko kerran paistoi ja ylhäältä näki koko Jotunheimenin ja Hurrunganen kaikessa mahtavuudessaan. Mäen jälkeen takaisin Lomiin ja tacobuffetissa neljä burritoa ja viisi tacoa naamaan. Sen jälkeen hieman pummilta haiskahtava suihku leirintäalueella ja rellun keula kohti uusia maisemia.

Kun parina päivänä on saatu aurinkoa pilvisestä sääennusteesta huolimatta, tänään tuli vastaisku. Puolipilviseksi luvattu päivä muuttuikin lähes kokonaan pilviseksi ja sadekuuroiseksi. Alkupäivä menikin lähinnä teltassa nysväämiseksi ja tikkarista nauttimiseksi, mutta iltapäivällä lähdettiin kuitenkin kokeilemaan fillarointia. Suureksi yllätykseksi sadepäivän jälkeen polku oli märkä ja kivet liukkaita, eli varoivaseksi touhuksi meni. Hyvin on ilmeisesti syöty tälläkin reissulla, koska eilen illalla yhdeksän vuotta hyvin palvellut retkituoli ratkesi meikäläisen alta istuessa. Onneksi Europrisistä sai edulliseen hintaan uusia, eli ei muuta kuin leirissä uudet hampurilaiset tulille.

Pilveen veti kelin. Käytiin vähän kurkkimassa Folvenilla ja käännyttiin siitä takaisin alaspäin. Niin hienoja aurinkopäiviä ollut rivissä, ettei pilvisellä säällä viitsinyt lumille vaivautua. Ja toisaalta mielessä oli, että muutama erittäin lämmin päivä on varmaan tehnyt ihmeitä myös pyöräilypoluille. Ja paikkansahan se piti. Kuin olisi täysin eri reittejä ajanut, kuin viime viikolla. Pitsanälät saatiin aikaiseksi ja sen vuoksi piti käydä tempasemassa Strynin keskustassa kunnon räiskäleet, joihin norjalaistyyliin kuuluu tietysti majoneesi.

Nimihirviö kuuluu myös niihin klassikoihin, jotka tulee vetää joka kesä. Taisi kyllä olla ensimmäinen kerta kun pääsi komeasti hiihtämällä huippukivelle asti. Tänään oli alhaalla laaksossa jo hellelukemat, eikä mäessäkään varsinaisesti vilu tullut. 

Tämän päivän ohjelma oli klassikko: alkuun Blåtind ja perään Dalsnibba. Kelikin jatkuu entistä lämpimämpänä. Sääennustus lupasi tälle päivälle puolipilvistä, käytännössä se tarkoitti puolikasta pilveä taivaalla. Turistikausi on alkanut täydellä teholla ja Dalsnibban näköalapaikalla yritin livahtaa mahdollisimman nopeasti suksineni lumille, mutta herätin silti kohtuullisen paljon huomiota saksalaisturistien keskuudessa. Reissulla on tullut kuvattua videota jo paljonkin ja editoitavaa riittäneen syksyyn asti. Tempaisin kuitenkin poikkeuksellisesti jo nyt pienen pätkän tämän päivän seikkailuista.  

Tänään saunottiin oikein kahdesti. Aluksi päivällä mäessä, jossa oli melko lämpöinen ja stereotyyppinen kesähiihtopäivä. Paljon aurinkoa ja mukavan pehmeää kevätlunta. Sitten lerskalle varsinaiseen juhannussaunaan ja tietenkin samalla talviturkin heitto aina niin virkistävään järveen. Illasta vielä kokon vieressä lämmittelyä rannassa. Tällaisia päiviä ovat ne parhaat, joita näillä reissuilla vastaan tulee.    

  Komia aurinkoinen ja tuuleton päivä. Juuri sellainen kuin parhaat Strynin päivät yleensä ovat. Traficin keula siis kohta keskusta ja matkalla lumivallien ihastelua. Lumitilanne on sama kuin yleensä keskuksen avatessa toukokuussa ja tänään on sentään juhannusaatto. Fifty shades of gray -henkisesti köydet, valjaat ja muut bondage-välineet reppuun, kertalippu tiskiltä ja hissiä kohti. Sukset hankeen, monot siteisiin ja napakka polkaisu ja siinähän se sitten oli. Takaside rikki. Siitä sitten vuokraamoon itkemään varaosien perään, mutta eihän näillä mitään sellaisia ole. Eikä muutaman puhelun jälkeen taida löytyä koko Strynin kylästä. Onneksi sentään vuokraamossa oli muutamia randokamoja vuokralla tällä kaudella, joten päivän suihkimiset oli pelastettu, mutta melkoisen ongelman saa reissun jatkon suksimisten suhteen. No ainakin tämän päivän nousut menivät kevyesti hiilikuitusuksilla ja kait niillä laskemaankin pystyisi ihan mukavasti, vaikka liimalumessa eivät pelit oikein toimineet...