testi varmuuskopio

Viime kaudella tuli ensimmäistä kertaa kuvattua myös liikkuvaa kuvaa laskutouhuista ja koska osa materiaalista vaikutti ainakin omaan silmään ihan kohtuulliselta, päätin osallistua Vapaalaskuiltamien perinteiseen lyhärikilpailuun. Kohtuullisen kovatasoiselta näyttää taso tänä vuonna, eikä ainakaan tällä hetkellä meikäläisen tekeleellä näytä olevan mahdollisuuksia finaaliin asti. Jos kuitenkin joku blogin lukijoista haluaa heittää tukiäänensä projektille, niin Relaan sivuilla voi antaa äänensä ehdokkaalle numero 11.  Ja siellä voi katsella samalla muita melko makoisan näköisiä videoita. Tässä tämä mun tuotos:  

Perjantai meni tehokkaan kaupunkilomailun merkeissä. Netistä mielenkiintoisimmat spotit, kartta käteen ja kiertämään. Lääpittiin patsaita, hengailtiin sillalla, kiivettiin kukkoloille ja torneihin, vaelleltiin toreilla, juotiin olutta ja fiilisteltiin John Lennon seinää. Mukavaahan se on viettää päivä tai kaksi taas vähän urbaanimmassa ympäristössä, joskaan ei minusta ehkä koskaan intohimoista kaupunkilomailijaa saa.

Pienet aamuiset kurapyöräilyt, suihku, pakkaus ja lounas. Sitten oli meidän aika lähteä reissun kääntöpisteestä paluumatkalle, joka tapahtuu jälleen muutaman välipysähdyksen kanssa. Nove Mestossa alkoi olla jälleen elämää, kun viikonloppu oli tulossa ja ensimmäistä kertaa koko aikana nähtiin majatalossa jokin muukin ihminen meidän lisäksi. Myös alakerran ravintola aukesi ja päästiin sentään testaamaan senkin lounas ennen lähtöä. Illaksi saavuttiin Prahaan ja pienen käppäilyn ja maittavan illallisen jälkeen oli aika vetäytyä hotellille miettimään, mitä yleensä kaupunkilomalla kuuluisi tehdä. 

Alunperin koko viikon piti sataa, mutta kävi ilmeisesti hyvä tuuri kunnon kurakelejä saatiin odottaa tähän aamuun asti. Hyvinhän tuolla vetämään pystyi märästä kelistä huolimatta, mutta kohtuullisen kylmää touhua homma väistämättä on läpimärissä vaatteissa. Ylimääräistä takkiakaan ei oikein aluksi viitsinyt päälle pistää, koska "mitä sitä sitten laittaa päälle kun on oikeasti kylmä".          

Samaa touhua kolmatta päivää putkeen. Tosin tänään sillä lisämausteella, että käväistiin pidempi reissu Puolan puolella ja koluttiin kaikki keskuksen polut sieltä puolen rajaa. Iltapäivästä vielä pari uusintakierrosta tähän asti parhaimmista poluista. Tänään päästiin myös tilanteeseen, jossa kaikki keskuksen merkityt polut on ajettu kertaalleen, yhtä pienen pientä pätkää lukuunottamatta. Reilu parisataa ajokilometria alkaa tuntua ainakin hanurissa ja Heidi joutui jo eilen ostamaan vaippapöksyt kotiinjätettyjen tilalle. Illalla perinteiset palauttelut eli kilo sikaa ja litra olutta.  Yhtään kuvaa ei tullut tänään otettua, mutta pistetään nyt muutama ruudunkaappaus videoista näytille. Sitä videopätkää tarjotaan sitten vähän syssymmällä.

Tsekinkielisestä tekstistä en ymmärrä mitään, mutta visuaalisen viestin perusteella metsässä liikkuu ilmeisesti aseistettuja tappajajyrsijöitä.

Toinen päivä ja homma lähti hienosti käyntiin, kun aamupalaakin saatiin. Asia ei vielä eilen ollut itsestäänselvyys, kun tuntuu, että koko kylä ja majatalo on viikonlopun jälkeen kuollut. Olemme tällä hetkellä koko majatalon ainoat asukkaat ja henkilökuntaakaan ei paikalla liiemmin pyöri. Eilen saatiin avaimet, mutta illalla ei koko paikassa ollut ristin sielua ja alakerrassa oleva ravintolakin oli pimeänä. Yhdessä pienessä ikkunassa talon takapuolella sentään paloi valo ja ravintolan takahuoneeksi paljastuneesta tilasta löytyi kaveri, jonka kanssa saatiin auttavalla saksalla selville kylän ainoa sunnuntaina auki oleva ravintola ja lupaus seuraavan päivän aamupalasta. Aamulla olikin melkoisen maittavat setit katettuna ja ilmakin oli mukavan aurinkoinen, tosin kylmä. Homma jatkui pyöräilyn suhteen siitä mihin eilen jäätiin ja polkuverkosto näytti vielä entistäkin parempia puoliaan. Ikuisesti jatkuvia alamäkia, hyppyjä pieniltä kummuilta ja rullaavia, mutta sähäköitä kurveja. Väliin ravi...

Muutama vokaali lisää olisi mahtunut reissun pääkohteen nimeen, mutta ensipuraisun jälkeen muuta valittamisen aihetta ei sitten löytynytkään. Polkua riittää ja se on juuri niin intensiivistä ja vauhdikasta, kuin oli mainostettukin. Ylämäkiä ei juuri edes huomaa ja kilometrejä tulee mittariin lähes yhtä huomaamatta. Yhtä huomaamatta vaihtuu myös maa Puolan puolella aina silloin tällöin. Iltapäivällä tajuttiin, että tuli ajettua n. 40 kilometriä hetkessä. Tosin illalla sen kyllä huomasi, kun sai ruokalautasen ja oluttuopposen eteensä. Maistuu.

En kyllä tarkastusmielessä kurkistanut sängyn alle, mutta tuollainen sieltä kuitenkin löytyi.

Lisää kuvia vanhasta kaupungista pimeässä. Askeleen lähempänä ollaan taas määränpäätä. Hotellihuoneen suunnittelija oli saanut ilmeisen originellin ajatuksen tylsän hotellihuone-elämän piristykseksi: iso ikkuna suoraan wc-kylpyhuoneeseen. Häveliäisyyssyistä ikkunassa oli toki sädekaihtimet, mutta niiden sijoittelu kylppärin ulkopuolelle jättää epäilyksen varjon kaverin tarkoitusperistä. Joka tapauksessa, jos kaveri viipyy vessa- tai kylpyreissullaan tavanomaista pidempään, voi aina vetää verhot ylös ja kurkata miten homma etenee. 

... ja sen myötä myös syyslomareissu. Näillä reissuilla on perinteisesti ollut vähän huono karma ja kolme vuotta putkeen on alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta jossain vaiheessa reissua evakuoiduttu Tahkolle. Tällä kertaa harras toive olisi, ettei varasuunnitelmien varasuunnitelmaa tarvitsisi ottaa käyttöön. Muuten tulee melko pitkä evakkomatka. Tähän asti homma on kuitenkin luistanut ja reissun ensimmäinen pitstop otettu haltuun. Tosin vasta reissuleskenä, koska päätettiin lentää pelipaikoille eri lennoilla. Reissu ei ole reissu ilman burgereita, joten päätin hoitaa homman saman tien pois alta. Näiden avulla jaksanee ensi viikolla polkea.