testi varmuuskopio

Tjooh, ei se kuva ole tältä päivältä. Yöllä satoi paljon lunta, päivällä paljon vettä ja hissit pysyivät kiinni koko päivän. Huomiseksi on nollaraja päälle neljässä tuhannessa metrissä ja mehän varattiin vielä juhlan kunniaksi yksi yö Gitestä lisää. Optimisti ei vety.

 Tänään lähti skinnailukausi käyntiin kevyesti Le Chazeletin keskuksen hisseiltä. Graven kylän toisella rinteellä oleva keskus yllätti positiivisesti niin koollaan kuin mäillään. Tuolla voisi jopa hyvillä lumilla viettää aikaa vaikka hissihiihdon merkeissä. Eikä taatusti olisi ruuhkaa. Napattiin kuitenkin vain kertanousu ja skinnailtiin huipulla nimeltä Le Signal de la Grave. Sieltä sitten siedettävää kevätlunta alas laakson pohjalle. Toimiva setti.  

Otsikko viittaa sekä tähän päivään, että erään yhdeksänkymmentäluvun kotimaisen elokuvan tunnuskappaleeseen. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja Serre Chevalierin terasseja. Siinähän se oli tiivistettynä tämän päivän ohjelma. Ensimmäinen kuva on eiliseltä illalta. Brianconin laaksossa on kahden viikon jazz-festivaalit ja Gitessä oli tapahtumaan liittyvä keikka. Hieman ehkä jazzin rajoja venyttävä, mutta mielenkiintoinen bändi kuitenkin. Ja koko kylä tietenkin paikalla nauttimassa musiikista ja paikallisesta pontikasta valmistetuista cocktaileista.

Ekat mäet Gravessa takana. Ensimmäistä kertaa täällä keskitalvella ja vähemmän lunta kuin koskaan on keväisin ollut. No se vähäinen lumi oli onneksi sentään melko siedettävää ja junioreille syötettiin Banaania heti ensimmäisenä päivänä. Gitessä on onneksi perinteinen meininki. Kun pöllähdettiin sisään Simonilla oli lihanleikkuu käynnissä ja pöydällä kokonaisen vuohen ruho. Tänään niistä sitten keiteltiin herkkuja 50 litran kattiloissa.

Blogi heräsi eloon, eikä matkaakaan ollut takana edes vuorokautta. Ajassa sentään ollaan ensimmäiseen kohteeseen jo melkein puolessavälissä. Matkassa ei vielä edes kolmasosaa takana. Huokaus.