testi varmuuskopio

Nyt ollaan ainakin numeroiden perusteella sitten vissiin virallisesti keski-ikäisiä. Aamupalaksi oli oikein kakku kynttilöillä. Ja päivän kohokohtana shoppailumatka Kilpisjärvelle.

Asfaltti polttaa edelleen ja lämmöt huitelee pitkälti toistakymmentä astetta plussalla. Kelissä ei siis sinällään ole mitään vikaa ja maisemien puolesta nyt on komiaa. Lumi vaan pakkaa olemaan paikoitellen mätää liisteri. Mutta näillä mennään ja ei voi valittaa kun kuitenkin on mahtavia mäkiä  ihan jo visuaalisuuden kannalta. Perjantaina vuorossa yksi Kvaloyan klassikoista Storstolpan. Todella komea ja ilmava huippu käsittämättömällä näkymällä.      

Nyt lähti näemmä kesä käyntiin. Oikeastaan se lähti käyntiin viime yönä, melko napakan etelätuulen myötä. Paljon ei tullut nukuttua, kun vaunu heilui kuin kaarnalaiva ulapalla, eikä varmaan paljoa puuttunut, ettei siitä oikeasti tullutkin paattia Atlanttiin, kun jossain vaiheessa tuntui, että koko vehje lentää mereen. Aikainen aamustartti ja Storsteintindenille. Lämmin yö ja vielä lämpimämpi aamu piti kuitenkin huolen siitä, että lumi oli joko pinnasta jäässä tai läpimätää, mitään kunnon kevätlunta ei kolmea käännöstä enempää laskettu. No pieni kuruloinen silti vallattiin ja maisemista nautittiin. Ja kun iltapäivä jäi pitkäksi aikaisen lähdön myötä, oli aikaa myös korkata jäätelö- ja grillikausi.  

Maisema vaihtui Tromssaan ja siellä Kvaloyalle. Olo ei vieläkään ole kovin kaksinen ja mäessä pulssi hakkaa täysillä oli sitten menossa ylöspäin, alaspäin tai paikallaan. Jotenkin sitä eilen sain könyttyä pienen mäen päälle ja sieltä alas. Loppuilta menikin toipuessa. Tänään otettiin sitten toisenlainen suunnitelma ja suunnattiin Tromssan yliopiston kirjastoon tekemään töitä ja opiskelemaan sekä tutustumaan norjalaiseen opiskelijalounaaseen. 

Melkein viikko sitä tuli lojuttuakin sängyn pohjalla mehupaastolla ja se kyllä valitettavasti vielä tuntuu olotilassa. Tänään oli kuitenkin aika yrittää urheasti taistella Spanstindenin huipulle. Ja sinnehän mentiin, vaikka suoritus tuntui välillä Everestiltä ja lisähapelle olisi ollut useampaankin kertaan tarvetta. Mäen jälkeen sanottiin Tuomolle ja Allulle heipat ja jatkettiin matkaa kohti pohjoista.

Viimeiset pari viikkoa on kulunut erilaisten paperihommien parissa. Muutaman mutkan kautta käytiin Vuokatissa hakemassa pöydällä olevat paperit. Sen jälkeen takaisin Norjaan ja meikäläinen alkoi tutustua paremmin rullapaperiin. Jonkinlainen vatsapöpö tuli tuliaisena Kainuusta. Hiukan yritin sentään mäkeenkin päästä, mutta siitä reissusta ei olo varsinaisesti parantunut ja nyt onkin sitten lähinnä selailtua nettiä ja kirjoja. Kiva olisi tietysti laskeakin, mutta onneksi sentään Heidillä on Tahkon rytmiryhmästä seuraa mäkeen.

Tai englanniksi käännettynä ja kuvaavammin Nevertinden. Sellaista oli perjantain ohjelmassa. Maisemien takiahan tänne lähdettiin, mutta huiputus meni tietenkin sinkissä. Opaskirjan mukaan helpolta mäeltä löytyi yllättävän hankalia kohtia. Ja mitä tulee opaskirjan antamaan arvioaikaan, lupaan tarjota jokaiselle neljän tunnin alle pääsevälle blogin lukijalle tikkarin. Tämön koitoksen jälkeen olikin hyvä suunnata hetkeksi takaisin Suomeen ja muiden lajien pariin.