testi varmuuskopio

Kevät toi myös hyttereissun ja nyt oli viimeinen mahdollinen aika toteuttaa se. Sääennusteiden perusteella kohteeksi valikoitui Hundalshytta, jonne pääsemiseksi tuli aivan alkuun ottaa junareissu Katteratiin ja sieltä mukava 12 km hiihto itse hytalle. Hytta oli taas taattua DNT-laatua: lämmin ja kodikas. Ensimmäiseksi yöksi saatiin koko isompi mökki vielä privaattikäyttöön. Ennalta tiedettiin, että tuulista tulisi olemaan, mutta tuuli toi mukanaan lähes kaikki mahdolliset kelit, jotka vielä vaihtuivat puolen tunnin välein. Lauantaiaamupäivä meni siis ikkunasta kelejä tiiraillessa. Pienellä tuurilla päästiin kuitenkin kiipustamaan Gahpercohkkalle, saatiin ilmavalta huipulta hyvät näkymät ja päästiin vielä laskemaan tuoretta pakkaslunta alas ilta-auringossa. Itseasiassa varmaan paras lasku muutamaan viikkoon. Sen kummempia urotekoja ei sitten suoritettukaan, vaikka mahdollisuuksia mökin ympäristössä tuntuu olevan hyvinkin monipuoliseen laskuun. Sunnuntaiaamuna todettiin keli ja jalat tuk...

Takaisin pohjoiseen ja uutta törmää kärkkymään. Suunniteltu mäki kantaa saamenkielistä nimeä "vuori, joka on usein pilvien peitossa". Piti paikkansa ainakin kahden päivän tarkastelun perusteella, joten Tomasrenna jäi odottamaan ensi vuotta. Andersdaltindenillä näki sentään jotain ja saatiinkin ihan kohtuullinen lasku. 

Levin ja samalla tämän kauden Suomen hissilaskut oli sitten siinä. Vesihiihdoksihan se taaskin meni. Seuraavaksi varmaan takaisin norskeihin katsomaan olisiko kelit viilentyneet.

Kolmantena keväänä Levillä putkeen. Jotenkin tästäkin on salakavalasti tullut perinne. No parempi Levillä auringonpaisteessa, kuin Norjassa sateessa. Eli lähdettiin hetkeksi keliä karkuun ja nauttimaan kevätloskasta, parkista ja viimeisistä hissilaskuista Suomessa.

Karavaanarielämässä tuli taas uusi virstanpylväs vastaan ja oli aika ottaa niin sanotusti "kakka kantoon". Hommahan sujui kohtuullisen mukavasti kuvallisia ohjeita seuraten, kunnes jo loppusuoralla päästiin kuvaan 22. Siis mitä helkkaria? Kannu on kyllä oikeaoppisesti tyhjennetty, huolella huuhdeltu ja uudet kemikaalit sisällä, mutta ei nyt välttämättä silti tekisi mieli viimeistellä operaatiota juomalasin avulla. Ilmeisesti on siis tarkoitus tarkistaa, että puhdistus on varmasti tehty huolella ja sisällä olevat nesteet ovat lähdeveden raikkaita? Jätettiin väliin...

Kun jalat ei kestä pidempää touria ja kun pää ei kestä välipäivää aurinkoisella kelillä, on sitten pakko painaa näitä pikkumäkiä uusintakierrosta. Huomenna on kyllä pakko pitää välipäivä jalkojen tai pään mielipiteistä huolimatta ja pyhittää hetki työnteolle ja opiskelulle.

Jotain uutta tähän päivään, kun ajeltiin Lyngenin vuonon toiselle puolelle Kafjårdin laaksoon katselemaan, josko löytyisi jotain laskemisen arvoista. Lähdöstä ei meinannut tulla mitään, kun norjalainen randokissa kiehnäsi ja pyöri jaloissa, mutta lopulta saatiin kamat selkään ja päästiin aloittamaan kauden ensimmäinen pusikkolähestyminen vahvoilla Hesten-assosiaatioilla. Pistää miettimään, mitä sitä kesällä harrastetaan, jos tämän kauden kesälaskut lasketaan jo nyt. No ainakin könyäminen oli varmasti kaiken vaivan arvoista, sen verran makoisaa ja isoa kenttää oli ylhäällä tarjolla höystettynä melko komeilla maisemilla, auringolla ja tyvenellä. Ja lunta riitti lähes tonnin edestä, joten ei huono päivä lainkaan.    

Jotain muuta oli suunnitteilla tähän päivään, mutta vapun kunniaksi nukutti vähän pidempään. Siispä tuttua ja turvallista Sjufjellettiä iltapäiväauringon paisteessa. Jonkilainen perinnemäki vapuksi näemmä, ainakin mitä blogia selailemalla tuli huomattua. Keli ja lumikin alkaa pikkuhiljaa olla sitä oikeaa kevät-/kesälunta, eikä tapettiliisteriä.