testi varmuuskopio

Viime laskukausi jäi melko laimeaksi monestakin syystä, mutta jonkinlaisen ehdokkaan sain kasattua tänäkin vuonna vapaalaskuiltamien lyhytelokukisaan. Täältä löytyvät kaikki teokset ja äänestyslinkki. Oma ehdokkaani kilpailee numerolla 12: https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/vuoden-paras-lyhari-aanesta-suosikkisi-finaaliin/    

Aurinkoakin saatiin viimeisen pyöräilypäivän kunniaksi. Ja paikallinen setäkin löysi taas ravintolan nurkkapöytään tarkkailemaan turisteja. Perinteenä on ollut, että kylästä lähdetään pois heti kun muitakin ihmisiä alkaa näkyä. Niin tälläkin kertaa eli suunnaksi Praha ssmalla kun majatalon väki alkoi valmistautua Halloweeniin. 8     

Toinen sivistynyt pyöräilypäivä Puolassa. Sivistynyt tarkoittaa tässä yhteydessä noin kiloa vähemmän kuraa vaatteissa ja jälleen kolmen ruokalajin parin tunnin lounastaukoa. Ja hommaan piti tietenkin hakea vielä pieni lisätwisti, joka kävi näppärästi jälkkärin päälle nautittuun sivettikissakahviin . Ilmeisesti näitä papuja ei päräytellä tavallisen moccamasterin läpi, vaan paikalle kannettiin etäisesti tislauslaitteistoa muistuttava värkki, jota tarjoilija käytteli pöydässä millintarkoin ottein. Pehmeän makuista oli kahvi, mutta ei hintansa puolesta päädy ehkä ihan joka aamuiseksi nautinnoksi.   

Maanantai oli perusmaanantai: persuksista revenneet reissun ainoat vedenpitävät housut, hajonnut läppäri ja kylän ainoan ravintolan kokki kipeänä. Jälkimmäinen vastoinkäyminen aiheutti ylimääräisen viidenntoista kilometrin iltalenkin pimeässä ja sateessa Hejnickeen syömään. Tiistai oli onneksi toivoa täynnä. Puolasta löytyi hyvien polkujen lisäksi varsin mainio kolmen ruokalajin ja kahden tunnin lounas sekä pisamia naamaan. Illalla tosin oman kylän kokki oli edelleen kipeänä, joten asia johti perinteiseen koti-iltaan: noutopitsa, kaupasta olutta ja läppäriltä Pasilaa. 

Viime viikko meni märissä tunnelmissa ja vaikuttaa siltä, että tämä viikko jatkuu samalla linjalla. Tosin ainakin sunnuntaina vältyttiiin vielä sateelta, mutta lätäköitä löytyi sitten senkin edestä. Ribsidieettikin on aloitettu, joten asiat voisivat olla hullumminkin. fas

Blogikin unohtui hetkeksi, kun päivät lipuivat leppoisasti ohi toinen toistaan toistaen. Nyt valoviikkoilu ja myöhäiskesä on auttamatta ohi ja aika lentää klassisesti illaksi kotiin. Tosin ei ihan varsinaiseen kotiin asti, vaan vain kotimaahan kääntymään yhdeksi yöksi. Viikon jäljiltä on yläkroppa täysin romuna, joten nyt on tasapuolisuuden vuoksi aika ottaa alakropan treenileiri ohjelmaan.

Marraskuu lähestyy, jatkettu kesäkin alkaa olla jo loppupuolella  ja sen kunniaksi oli aika tehdä selvää kesäviiksistä. Vielä haikea katse peiliin ennen suihkuun menoa.

Valoviikot ovat puolessa välissä ja ainakin vielä homma on toiminut niin kuin on pitänytkin. Tänään sentään taivaanrannassa leijaili muutama yksinäinen pilvi, mutta nekään eivät juuri tunnelmaa häirinneet. Muutenkin hommasta alkaa saada taas vähän kiinni, vaikka ylipäätään oma taso on kyllä viime vuotta heikompi. Syynä taitaa olla se, että märkäpuku ei ole paljon syksyn aikana päällä viihtynyt.

Navakka tuuli tuntuu huojuttavan palmupuita. Näihin kaivettuihin mataliin altaisiin keskisaarekkeineen se ei kuitenkaan aaltoa nosta, eikä muutenkaan tunnu menoa haittaavan. Tosin illallinen tarjoiltiin tuulen takia ensimmäistä kertaa sisätiloissa, mutta ihan yhtä lailla sai näemmä överit vedettyä sielläkin.

Tänä syksynä on tuntunut siltä, että kaamosmasennus puskee päälle jo syyskuussa. Saattaa tosin johtua siitä, että koko ajan vain sataa. Toivon mukaan viikon valoleiri teemalla "kesä lainassa" auttaa asiaan. Ainakin hyvä alku on käsillä.