testi varmuuskopio

Kuinka väärässä voi ihminen ollakaan, kun ekan päivän jälkeen pelkäsin, että suunta on lumien suhteen vain alaspäin. Kuten lumivyöryraportti aamulla kertoi: "Deepest condition of the season". Ja pelkät sentithän eivät ratkaise, vaan laatu, joka oli tänään sellaista, että höyhenen kevyt tuntuu sanontana latteudelta. Senttejäkin toki löytyi ihan riittävästi ja esimerkiksi Annupurin vanhan hissilinjan tolpat alkavat olla melko hupaisa näky viime päivien sateiden jäljiltä. Korvamatona koko päivän soi "No onkos tullut kesä?" ja erityisesti sen kolmas säkeistö. Pään sisäinen jukeboksi jaksoi soittaa tätä rallatusta koko kahdeksantuntisen päivän aina viiteen asti, kunnes erään lentäjän pojan pakkolasku pamahti päin puuta. Suurempia vahinkoja ei tästä onneksi tullut ja todettiin ettei niitä ole syytä enää väkisin lähteä hakemaankaan, vaan siirtyä onseniin sulattelemaan lunta hiuksista ja parrasta.

Kevenihän se lumi siitä taas tähän päivään. Taisi kunnon onsen ja jalkahieronta tosin tehdä osan kevennyksestä. Annupuriin johti tie iltapäivällä, mutta sitä ennen piti ottaa pari laskua Hanazonossa, jotta pääsi käymään maailman moderneimmassa vessassa kuivattelemassa kankkujaan lämminilmapuhalluksella. Sitten taas lisää puuteria poskille ja eteenpäin.

Kuten ensimmäisen päivän jälkeen aavistelinkin, on suunta kelien suhteen ehkäpä vain alaspäin. Tänään olisi siis lumen laadun suhteen reissun tähän astisista päivistä huonoin. Lunta kyllä oli enemmän kuin riittävästi, mutta se oli tullut tuulen kanssa ja sen vuoksi kinostunutta ja painavampaa. Kaipa tuota vielä kuitenkin hyvällä omallatunnolla voi puuteriksi kutsua. Jotain kolmen ensimmäisen päivän lumista kertoo, että tämä on siis huonointa mitä tähän mennessä on saatu. Ja hauskaahan tämänkin päivän lumista riitti. Tehtiin kurveja ja pomputeltiin puitten välissä. Sami intoutui jopa leikkimään piilosta, kuten ensimmäisestä kuvasta voi huomata. Aikaisemmilta reissuilta tuttuun Tochiinkin törmättiin sattumalta ja ehdittiin vielä laskemaankin hetki yhdessä ennen kuin kaveri suuntaa Amerikan maille. Annupurin laskupäivän päätteeksi piti tietenkin vetäistä myös reissun ensimmäinen onsen-afterski. Kyllä kelpasi lillua kuumassa kylvyssä, kun aamupäivällä oli melkein hankkinut paleltumia nenä...

Lisää lunta ja käännöksiä Hirafussa. Annupuriin piti mennä, mutta sen estivät tuulen takia kiinni olevat ylähissit. Eipä tuo suuremmalti haitannut, melkoisen pehmeitä kurveja oli siltikin tarjolla. Myös aikaeroonkin alkaa näemmä pikkuhiljaa tottua. Tänään heräsin vasta kuudelta, kun eilen nukkumatti lähti kotia kohti jo neljän aikaan. Kun tähän vielä lisää reissun ensimmäiset burgerit ja myös reissun ensimmäiset onsenit, alkavat peruspalikat olemaan kasassa. Nyt vain ahkeraa toistoa, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Kylläpä oli sellainen aloituspäivä, että on väsymyksestä huolimatta hymy herkässä. Lunta satelee ilman suurempia tuulia ja se lumikin on jopa meikäläisen tiukoilla laatukriteereillä ihan kunnon puuteria. Pessimisti ei tästä keksi muuta huonoa kuin sen, että muutos voi olla vain huonompaan suuntaan.

Kysymyksiä ja ihmetyksen aiheita matkan varrelta: Huononeeko ihmisen kyky nukkua lentokoneessa iän myötä? Kuinka monta kumarrusta kuuluu kohteliaaseen chekiniin? Jos jatkolentoyhteys on myöhässä, koska Sapporon kentällä sataa liikaa lunta, lupaako se hyvää tuleville päiville? Kahteen ensimmäiseen kysymykseen tiedän nyt vastauksen. Kolmanteen toivon mukaan huomenna. Nyt selvittämään sujuuko nukkuminen sängyssä paremmin.