testi varmuuskopio

Kevätlaskukeli senkuin paranee, joten samalla reseptillä, jossa sekoitetaan annokset sinitaivasta, pehmeää lunta ja aurinkoa, jatkettiin tämäkin päivä. Vuoden ensimmäiset jalkautumiskönyämisetkin päästiin suorittamaan, kun lunta ei enää jokaiselle laakson metsäsiivulle riittänyt.

Gerlos, tuo Itävallan oma Narnia. Vuoren päällä oleva lyhtypylväs on jo peruskauraa. Tänään hangen alta keskelle metsää ilmestyi myös punainen puistonpenkki. Hämmentävin löydös oli kuitenkin lumihangessa töröttävä saunan kiuas. Fauneja ja kääpiöitä odotellessa...

Ensimmäiset kunnolliset kevätlumet takana. Ja koska lumi oli mitä maistuvaisinta ja kesäistä, oli erittäin perusteltua avata samalla myös grillikausi.

Vielä oli toivo korkealla hyvien lumien suhteen torstaina, mutta kohde taisi tälle päivälle olla väärä. Matrei tarjosi lähes täydellisen Riksu-simulaation tuulen pieksämän korpun muodossa, joka ei jaksanut aurinkoisesta päivästä huolimatta sulaa kunnon kevätlumeksi kuin paikoitellen. Isoin määrä pehmeää valkoista löytyikin tälle päivälle Markuksen sacherkakkulautaselta.

Heidi saapui arvioimaan yo-kokeita rauhalliseen ympäristöön tiistai-iltana. Työtunnelmaan virittäydyttiin keskiviikkona, kun yritettiin epätoivoisesti metsästää vielä edellisen päivän puuterinrippeitä. Saalis oli melko onnneton, mutta käyhän se lasku koskemattomassa suojalumessakin.  

Muutama päivä mentiin kesäisissä tunnelmissa. Käytännössä päivät noudattelivat samaa kaavaa: aamulla pari tuntia rinnelaskua tyhjässä ja pehmeässä rinteessä, lounas kämpän takapihalla ilman paitaa ja siihen päälle iltapäivä töitä terassilla ilman housuja. Tiistaina palattiin kuitenkin taas hetkeksi talvisiin tunnelmiin. Ihan hirveän kovin odotuksin ei mäkeen lähdetty ja sen vuoksi ensimmäinen faceshot pääsi yllättämään pahasti.

Vielä ainakin yhtä kunnon talvista pakkaspäivää juhlittiin Gerloksessa kevyen lumen ja korkkaamattomien linjojen merkeissä. Juhlat loppuivat kuitenkin vähän turhan lyhyeen, kun poistumisreitiltä löytyi vähän raskaampaa lunta ja seurueeseen saatiin taas yksi polvivammainen lisää. Jos asiasta haluaa löytää jotain positiivista, niin olipahan ainakin kaunis lentosää. Kun kopteri oli kadonnut taivaanrantaan jäätiin hetkeksi ihmettelemään väen harvenemista ja todettiin, että päivän laskut on laskettu ja on aika siirtyä pitsan pariin.

Sesonki on näemmä ohi, kausi sen sijaan ei. Eilen sentään Gerloksessa pyöri muutakin porukkaa, mutta tänään saatiin käytännössä privaattihiihtokeskus käyttöön ja kaupan päälle vielä parikymmentä senttiä kunnon puuteria. Koko päivänä ei tarvinnut katsella kuin omia jälkiä ja niitähän syntyi melkoisen tehokkaalla tahdilla. Tosin kyllähän se kevät siellä jo kolkuttelee, niin sääennusteessa kuin pilvien takanakin.

Yksi harmaa päivä Venetissä ja yksi aurinkoinen Piztalissa. Vuodenaikoja kahteen päivään mahtui neljä ja rikottuja polvia yksi. Tortilloja kaksikymmentäneljä ja oluita kaksi.

Blogi teki paluun hiljaisuudesta, meikäläinen teki paluun sairasvuoteen pohjalta ja talvi teki paluun Alpeille. Minkään osa-alueen paluu ei vielä ole parhaimpien päivien tasolla, mutta jahka tästä on vielä ylimääräiset limat yskitty kurkusta pois ja samaa kevyttä pehmeää lunta saataa toiset parikymmentä senttiä, alkavat hommat olla pitkästä aikaa taasen melko kohdillaan.

Sunnuntai olikin sitten Heidin viimeinen laskupäivä tälle reissulle ja varmaan keleiltään paras. Ongelma vain oli meikäläisen maha, joka oli hiihtoloman kunniaksi päättänyt pitää kaiken sinne viedyn kiinteän ja nestemäisen aineksen ulkopuolellaan. Yhden kierroksen pystyi Hochfugenissa taistelemaan, mutta sen jälkeen oli luovutettava ja jätettävä puuterilaskut odottamaan parempia aikoja. Heidikin hyppäsi iltapäivällä junaan ja aloitti matkan takaisin Suomeen.