testi varmuuskopio

Sinnehän se perinteinen kesäreissu taas sujahti. Tämä reissuhan on aina kulkenut nimellä stryninreissu, vaikka aluemääritelmä onkin laajentunut 13 vuodessa kattamaan melko laajan määrän valtioita Jäämereltä Välimerelle ja ajallisestikin reissu on vuosi vuodelta pidentynyt. Aina on kuitenkin jossain vaiheessa Strynissä käyty. Tänä vuonna palattiin kunnolla vanhoihin hyviin aikoihin ja vaikka pääkohteessa tuli vietettyä reilusti aikaa, ei siihen vieläkään päässyt kyllästymään. Eli eiköhän ensi vuonnakin ole toivottavasti stryninreissu taas edessä, minne ikinä se silloin viekään. Lähes kaksi kuukautta Norjassa takasi Rellu-vanhuksellekin vähän leppoisamman kesän. Kilometrilukema jäi pitkästä aikaa sentään nelinumeroiseksi.

Nesbyenissä ei ole koskaan lämmintä kesäiltaa vietetty, eikä tämäkään reissu tehnyt poikkeusta. Kun peseytymisuintien jälkeen puki päälle kaikki mukana olevat untuvavaatteet (onneksi niitä tuli ostettua lisää), lorautti lasiin punaviiniä ja hakeutui riittävän lähelle toista, tarkeni juuri ja juuri grillailla iltapalahodarit.

Vaikka sunnuntai alkoikin odotetusti sateen ropinalla ja vaikka edellisten päivien putki huipensikin jo tämän reissun, yhtä asiaa vielä kaipasi: päivää jolloin otettaisiin ns. mehut pois. Sääennusteen ja aikaisempien kokemusten perusteella Nesbyen soveltuisi tähän tarkoitukseen hyvin, joten otettiin päivän agendaksi tuli siirtyminen Jotunheimenin läpi Hallingdaliin. Ennusteessa ei juurikaan sateita pitänyt paikalle tulla, mutta varoitettiin pienestä mahdollisuudesta paikallisiin rankkasadekuuroihin. Arvaahan sen, mikä osa ennustuksesta toteutui. Yö kuunneltiinkin kunnon rumpusooloa munan katolta ja aamulla kyllä aurinko paistoi, mutta lätäköistä päätellen poluille ei ollut kiire. No, onneksi meikäläisellä oli muutenkin edessä loman jälkeinen ensimmäinen työmaanantai, joten maaston kuivumista odotellessa ehti hyvin orientoitumaan taas opettajan arkeen. Kahden maissa päästiin kuitenkin liikkeelle ja polut olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa. Tavoitteen täyttymisestäkään ei ollut epäily...

Kahden hellepäivän aktiviteettiputki oli hyvä päättää sillä, millä se aloitettiinkin. Eli laskukauden päättäjäisten päälle vielä pieni melontaretki tällä kertaa toiseen päätyyn järveä. Ja eihän tällaista kahden päivän täydellisyyttä voi kruunata kuin kunnon purilaisilla ja vielä ekstrana jälkkäriksi pino lettuja. Vaikka seuraavana aamuna oletettavasti sataisikin, ei nukkumaan mennässä hirveästi harmittanut.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että jälkimmäiselle Strynin uusintakierrokselle oli hellepäivien viettämisen helppouden lisäksi toinenkin syy. Vuosien saatossa on ehditty laskemaan jokaisena vuodenaikana ja lähes jokaisena kuukautena, mutta elo- ja syyskuu puuttuivat vielä kokoelmista. Jos jonakin vuonna kannattaisi elokuu poimia pois roikkumasta, se olisi nyt. Ja olihan tuo komiaa. Suoraan autolta skinit alle ja erittäin maukasta kesälunta 650 korkeuserometriä ylös ja alas. Aivan hellelukemiin ei sentään mäessä onneksi päästy, mutta tyyni sää ja sinitaivas pitivät huolen siitä, että nousu, huipun pullakahveet, lasku ja kauden loppufiilistelyt sujuivat shortseissa. Nyt olisi listalla yliruksimatta enää syyskuu. Saattaapi tosin olla, että sen toteuttamiseen menee hetki.