Tässä postauksessa pitäisi varmaankin olla kuva kun Munan pyöränlaakerit savuavat tai kun sitä nostetaan Ruotsissa motarin varrella hinausauton kyytiin, mutta siinä kohtaa ei ollut jotenkaan valokuvausfiilis. Vielä vähemmän kuvausfiilis nousi, kun lähin isompi korjaamo ilmoitti, että eivät ehdi vilkaisemaankaan vaunua seuraavaan kahteen viikkoon. Todellinen epätoivo iski puseroon siinä vaiheessa kun soitan seitsemänteen korjaamoon, jossa on sama vastaus ja neuvotaan seuraava numero josta yrittää. Ja kun se seuraava numero lopulta päätyy koko soittokierroksen ensimmäiseen paikkaan ei luottamus tämän reissun onnistumiseen ollut korkeimmillaan. Pikku kiiruskin olisi, kun hinausauton kuljettaja alkoi näyttää kärsimättömältä ja koronasäädösten takia Ruotsissa ei saisi viipyä yhtään yötä, vaan rajan yli tulisi ehtiä samana päivänä jos ylipäätään Norjan puolelle halajaa. Ja sinne rajalle olisi vielä 180 kilometriä kellon ollessa jo komeasti iltäpäivän puolellla. Tuossa vaiheessa keskiv...