testi varmuuskopio

Tai no, tässä tapauksessa ei ehkä ole kyse enää niin suuresta yllätyksestä. Vappupuuteri kun alkaa olemaan jo jonkinlainen klassikko ja tälläkin kertaa mahdollisuus näkyi sääennusteissa jo pitkään. Viimeiset hissimäet näissä nurkissa ja samalla ensimmäistä kertaa pieni maistiainen myös Tredjetoppenin reitistä. Samalla matkalla tuli myös mahdollisuus kuvata Mörkhåla siten, että sen päällä on ihmisä. Melkoisesti muuttuu käsitys paikan mittasuhteista, kun yrittää bongata jälkimmäisestä kuvasta kahta tallustelijaa.

Kyllähän tuolla ylhäällä lunta riittää ja koko ajan tulee lisää, mutta keskuksen perinteiset poistumiset alkavat tarjoamaan jo jännitystä ja ongelmaratkaisua.

Useinhan tätä on nimitelty nakkikioskiksi pyörillä. Mutta harvemmalla tulisi mieleen, että muna kätkee sisälleen myös kohtuullisen hyvän pitserian.

Laskeskelin, että tämä mäen alla on tullut vietettyä vaunussa yhteensä varmaan yli kuukauden päivät. Joskus myös hieman tylsistyneenä. Eipä vain ole koskaan tullut käytyä huipulla, vaikka kyseessä ei ole mikään Everest, vaan lähinnä tunnin pikku reippailu. Nyt 13 vuoden harkinnan jälkeen sain viimeinkin aikaiseksi hoitaa tämänkin rastin. Tietenkin päiväksi ja ajankohdaksi valikoitui sen sinkkisistä sinkkisin lonkerokeli.

Kesäloskien päälle sitten kunnon pakkaset. Sehän takaa mitä mainioimmat olosuhteet. Nooh, lumen saa aina tuntumaan paremmalta kun pidentää lähestymisskinnausmatkaa. Ei kai kukaan voi olla pettynyt laskupinnan laatuun, jos sen eteen on hiihtänyt viisi tuntia.

Kun huhtikuussa pukkaavat päälle melkein kahdenkymmenen asteen lämpötilat, voi melkein olla varma etteivät ne näillä leveysasteilla ole kovin pysyviä. Mutta kestihän noita sen verran monta päivää, että kunnon kesäloskat olivat tosiasia. Viime kertaisesta Mörkhålasta on jo jokunen vuosi päässyt vierähtämään ja siten on ehtinyt jo unohtumaankin, kuinka hieno lasku se parhaimmillaan on. Varsinkin kun bowlia pääsee päästelemään kelin hengessä flanellissa.

Huhtikuun ensimmäinen puolikas, pääsiäinen mukaan luettuna, hurahtikin sitten Lapphaugenissa lumiturvallisuuskursseja avustaessa. Pidennettyyn norjalaiseen pääsiäiseen kuuluu luonnollisesti samat elementit kuin siihen perinteiseen versioonkin: puuterilumesta aaltopelin kautta vesisadeliimaan. Ja mukaan sekoitettuna vielä polttavaa kevätaurinkoa sekä toistakymmentä metriä tuulta. Sekoitetaan sopivassa suhteessa ja tarjoillaan hymyssä suin.

Tuttu paikka, tuttu eläin, mutta yhdistelmänä kieltämättä oudohko. Korjailin ennen matkaan lähtöä vaunun ääntelehtivää lämmitintä päivän verran ja se kestikin kunnossa melkein kolme päivää. Saattaapi siis olla, että tuo kauas leirin ulkopuolellekin helkkyvä ääni muistuttaa erään sosiaalisen sorkkaeläinlajikkeen kutsuhuutoa.