testi varmuuskopio

Neverfjelletin ja tämän mäen täytyy olla keskenään sukua, Eikä pelkästään lähekkäisen sijaintinsa takia. Siinä missä Neverfjellet näyttää hiihtäessä olevan koko ajan kaukana, eikä koskaan lähesty, tämä pirulainen taasen näyttää koko ajan olevan lähellä, eikä myöskään koskaan lähesty. Kun nousun suorittaa vielä sopivan pilvisenä päivänä ja kun olokin on sopivan harmaan usvainen valtatien levikkeellä nautittujen kolmen tunnin yöunin jälkeen, on laskukuvien tunnelma hyvinkin osuva. Jotta vuoresta saisi edes jonkinlaisen kokonaiskuvan, on viimeinen kuva vuoresta viereiseltä huipulta pari viikkoa myöhemmin kun aurinko ja lämpötila on keväisempi.

Yotei-päivä kruunasi reissun henkisesti, erityisesti fyysisesti ja vielä kelienkin puolesta. Maanantaina olisi vielä ollut mahdollisuus täyteen laskupäivään, mutta puhkilasketut reidet sekä tuhruinen ja tuulinen sää sulaneine ja uudelleenjäätyneine hankineen eivät hirveän pitkään laskuiloitteluun jaksaneet innostaa. Sen sijaan alkoi iskeä reissun loppuahdistus ja haikeus, joka purkaantui haluna ottaa vielä mahdollisimman paljon japanifiilistä mukaan onsenien muodossa. Kahdesta viimeisestä vuorokaudesta muodostuikin jonkinlainen onsenmaraton. Aluksi viimeiset tuoksuttelut Chisenopurin ylemmässä onsenissa, tämän jälkeen ehdin käymään kylvyssä majoituksena toimineessa Sapporon lentokenttäonsenissa illan aikana kahdesti ja vielä aamulla ennen lennon lähtöä kertaalleen. Tokiossa oli vielä päivä aikaa välilaskun muodossa ja minnekäs muuallekaan reittisuunnittelu reittikartalla johti kuin laitakaupungin puutarhaonseniin. Melkoinen kontrasti myös syntyi, kun lähti puisesta altaasta hankien kes...

Sunnuntaina, tämän reissun kolmannella Yotei-käynnillä, osuivat vihdoin kaikki tähtimerkit kohdilleen. Jos totta puhutaan, tämä taisi olla kaikista kyseisen vuoren huiputuksista onnistunein. Mitään välineitä ei hajonnut, ei yllättänyt sinkki ja jopa kraaterin reunalle osui tuuleton hetki. Rankka yhdeksän tunnin reissu silti ja koska maaliskuussa ei varsinaista tungosta vuorella ole, polkua sai avata hankirautojen kanssa oikein urakalla. Mutta olihan se kraaterin ihastelu niin reunalta kuin pohjalta taas kaiken vaivan arvoista. 

Majoituksen kuvauksessa luvattiin, että joistain ikkunoista olisi Yotei-näkymä. Ei ainakaan tästä. Toisaalta eipä tarvitse myöskään verhoja paljoa vetää eteen ainakaan sen takia, että joku kurkkisi ulkoa sisään.

Siinä ne maaliskuun sateet taisivat sitten olla. Aluksi kevyistäkin kevyintä puuteria viitisentoista senttiä tasaisen pohjan päälle ja sen jälkeen vielä seuraavana päivänä hieman enemmän. Hyvin riitti surffiin ja naamalaukauksiakin tuli aivan riittävä määrä. Kyllä näillä reidet pariksi päiväksi poltteeseen ja hymyn naamalle sai.

Otsikko valehtelee ja rajusti. Vaikka maaliskuun alkuun mennessä on tilastollisesti kauden lumista n. 90-95 % satanut, niin jossain vaiheessa sen lopunkin pitää tulla. Se päivä oli ilmeisesti tänään.  

Tähän taloon liittyy niin paljon hyviä muistoja, että kieltämättä vähän pahaa teki nähdä se hyljättynä puoliksi lumeen hautautuneena. Makotoon törmättiin sattumalta rinteessä ja saatiin kuulla paikan karusta kohtalosta. Majatalokäyttöön tätä ei enää viiteen viimeiseen vuoteen annettu omistajan toimesta vuokralle ja nyt talo odottaa ilmeisesti purkamistaan. Eipä tuo kieltämättä kovin hyvässä kunnossa enää viimeisinä vuosinaan ollut, kylpyhuone oli aina jääkylmä ja taisi koko rakennus olla aika lailla homeessakin, mutta lämmin tunnelma siellä usein vallitsi. Ja sitä fiilistä on varmasti vaikea saada loistohotellissa, joka tontille oli kylttien mukaan suunnitteilla. No, kaikki päättyy aikanaan.

Kevät alkaa ilmeisesti virallisesti maaliskuusta. Aika tarkkaan tuo aikamääre piti täälläkin paikkansa, sillä viimeinen päivä helmikuuta oli ensimmäinen kunnon aurinkoinen plussakelin päivä. Kevättuuli ei tällä kertaa tosin ollut leppoisa vaan tehokas 20 m/s. Kun tähän lisää vielä pakkasen paluun, on sääyhdistelmä mitä mainion tuhoamaan tehokkaasti kaiken hauskan laskettavan. Lähdettiin kuitenkin katsomaan Chisenopurille, josko jotain käännösten arvoista olisi vielä jäljellä ja samalla haistelemaan kevättuulia. Ainoa haju, mikä nenään pisti oli paikan rikkipitoisesta onsen-vedestä tuleva kananmunamainen tuoksu, mutta hyviä käännöksiä sentään löytyi pikkuiselle etsinnällä. Auton päivän aikana tyhjentynyt akkukin hoitui sutjakkaasti kissahiihtoyrittäjän toimesta, joten kylpyihinkin jäi onneksi aikaa.  

Kaupunkilomailua oli muuttopäivänä vuorossa ja sen vuoksi Heidi nimettiinkin yksimielisesti tiistain Otaru-vastaavaksi. Luottamustoimen tärkeimpiin tehtäviin kuului suunnitella retki, joka sisältäisi kanaalin, sushitrainin, jäätelön ja onsenin. Otaru on ilmeisesti suosittu matkailukohde japanilaisten keskuudessa, koska kaupunki on muista Hokkaidon kaupungeista poiketen hyvin eurooppalaisen näköinen. En sitten tiedä, onko se paras mahdollinen kohde juuri Euroopasta tuleville. Ainakin ensimmäiseksi kohteeksi valittu päänähtävyys ei ihan hirveästi Rauman Kanalin kulmilla kasvanutta hetkauttanut. Sen sijaan kahdeksankerroksinen jäätelö oli jo jotain, mihin ei joka päivä törmää. Oma valintani jälkiruuaksi oli taasen matcha-jäätelö, joka epäilyksistä huolimatta osoittautui melko hyväksi herkuksi. Ensimmäisen nuolaisun jälkeen olin varma, että tämä jäisi ainutlaatuiseksi kokeiluksi, viimeisen suupalan jälkeen olin valmis hakemaan toisen annoksen (kuva ensimmäisestä nuolaisusta). Kun päivän vi...

Iwanaista Chisenupuriin kulkee kesäisin tie. Juurikaan asiaa ei talvella huomaa muusta kuin hyvin oudoissa paikoissa vastaan tulevista liikennemerkeistä ja painanteista vuorien seinustoilla. Tässä lukijoille kuva-arvoitusta asiasta. Vaikka tien onnistuisi kuvasta bongaamaankin, on melko vaikea kuvitella, että tuosta ajellaan reilun kahden kuukauden päästä autolla.