testi varmuuskopio

Eipä ole vielä koskaan aikaisemmin kyitä Norjassa näkynyt, joten tämä yksilö pääsi hieman yllättämään omissa ajatuksissaan sotkeneen pyöräilijän. Mutta koska kyseinen kaveri on rauhoitettu, tuli selkeästi oikealta ja on vielä ulkonäöstään päätelleen raskaana (tai juuri syönyt muhkean hiirulaisen), oli vähintäänkin kohteliasta pysähtyä ja odotella rauhassa omaa vuoroaan.

Kaipa tätä höntsäilyä voi lavealla tulkinnalla kiipeilemiseksikin kutsua. Hommasta tosin saisi varmaan paljon enemmän irti kun kävisi kalliolla vähän useammin eikä se aina tapahtuisi silloin, kun on edellisinä päivinä vaihtanut hikeä maitohappoon poluilla ja rinteillä. Jaksoihan sitä lopulta kolme reittiä kiipustaa. Onneksi sade antoi sen jälkeen hyvän tekosyyn siirtyä grillin ääreen.

Keski-ikäinen hieman hämmentyneen ja poissaolevan näköinen mieshenkilö on nähty tyyny kädessään harhailevan pitkin Sogndalin ruokakauppojen majoneesihyllyjä. Vaikka näky saattaa aiheuttaa ohikulkijoissa huvitusta ja huolta, ei hätää. Miehen tila on (toivon mukaan) ohimenevä.

Pulloharja ja puhdasta ilmaa. Mitä sitä muuta ihminen voisi juhannukseensa kaivata. Parempi toki on jos ulkona on +26 ja jääkaapissa +14, eikä toisinpäin. Siltikään tilanne ei ollut optimi, joten toimenpiteitä vaadittiin.

Ehdottomasti fyysisin juhannus, johon olen osallistunut. Neljän tiukan rupeaman jälkeen istuinluut, keuhkot ja reisilihakset kiistelevät keskenään siitä, kenen vointi on huonoin. Keskikesän juhlan kruunasi sunnuntaina valloitettu Vardaheii, jossa polkua ylös tunkatessa joka neljännen askeleen jälkeen sai pysähtyä lepäämään. Joka kahdeksannen askeleen jälkeen ohi myös juoksi kovaa vauhtia uusi keski-ikäinen norjalaisnainen vesipullo kädessään. Koskaan yksikään naisista ei tullut polkua takaisinpäin, vaan vain salaperäisesti katosivat jonnekin huipulta. Juhannustaikaa ilmeisesti.

Pienen Strynissä tapahtuvan esimaistelun jälkeen oli aika nousta tämän vuoden osalta kunnolla pyörän selkään. Tosin tämä edellytti aluksi myös nousemista Ransun rattiin ja suorittamalla siirtymä paremmille fillarointimaastoille maailman toiseksi pisimmän vuonon laitaan. 

Jos uskoo toistuviin sarjoihin, ensi vuonna on luultavasti lumi tilanne mitä parhain.

Parin viikon helle yhdistettynä normaalia pienempään lumen määrään, johtaa vääjäämättä lyhyeen mutta laadultaan mitä mainioimpaan kesälaskukauteen. Pienellä jäätikkövarauksella tässä vaiheessa näyttää siltä, että suksiin voi hyvillä mielillä vetää vahat pohjiin ja nostaa ne boksiin loppureissuksi.

Vaikka sää on tänä vuonna ollut hiihtotouhuihin lähes täydellinen, tulee silloin tällöin tarpeellisia muistutuksia siitä, että tilanne ei ole unta vaan aitoa norjalaista kesäkeliä.

Inspiroituneena norjalaisten vapaamielisestä suhtautumisesta juhannuksen ajankohtaan, päätettiin tänä vuonna avartaa omaakin mieltämme tekemällä rohkeita kokeiluja ajankohtasidonnaisilla ruokalajeilla. Hommahan alkoi heti Lillehammerista, jossa kaupan alekorista tarttuivat mukaan kanelilla ja neilikalla maustetut joululimpparit. Ja kun vauhtiin päästiin on hommaa jatkettu jo tavaksi muodostuneilla jälkkärilaskiaispullilla. Adaptoituminen on selkeästi tapahtunut, koska kokon polttaminen muutamaan kertaan kesässä vähän säätilan mukaan ei tunnu enää missään.

Vielä toinenkin ilman laskuja maistui, joten lähdettiin välivuoden jälkeen kiipustamaan Loenin Via Ferrataa. Lämpimiä päiviähän tässä on pidellyt jo reilun viikon, mutta jotenkin paahde ei tunnu samalta, kun suksien alla on tukeva kerros lunta. Sen sijaan eteläseinän kallioilla tajusi, että vuodenaika alkaa olla ihan oikeasti vaihtunut keskikesäksi. Iltapäivätaaperrus vei sen verran mehut koko kropasta, että en muista ihan hetkeen kylmän kolan maistuneen niin hyvältä. Voin myöntää joskus hamaassa menneisyydessä salakuljettaneeni norjalaiseen baariin omia juomia. Keski-iässä suunta näyttää vaihtuneen ja tällä kertaa jemmasin lasin pohjalta loput jäät omaan termospulloon alaspäin käppäilyä varten.

Kolmen kurssipäivän ja kahdeksan peräkkäisen laskupäivän jälkeen sielu ja ruumis kaipasi jo vaihtelua ja asteen verran rennompaa toimintaa. Järvi oli ollut lähes viikon verran jokaisena päivänä tyyni. Tällaiseen sääilmiöön on yleensä tullut loppu siinä vaiheessa, kun saa laudat laukuista ja aloittaa niiden pumppaamisen. Poikkeus vahvisti kuitenkin tällä kertaa säännön.

Oman käsitykseni mukaan kaikkien aikojen ensimmäinen FINLAV-lumiturvallisuuskurssi kesäkuussa on nyt pidetty. Ja mikäs siinä on kurssia pitäessä, kun lumi on lähes täydellistä kesälunta, teoriatunteja voi pitää shortseissa nurmikolla istuskellen ja draaman kaarikin on lähes täydellinen auringopaisteen lisääntyessä koko ajan kurssin loppua kohti. Ja kun vielä on mukana pieni ja pippurinen porukka, joka jaksaa pitkiä päiviä,  laskujenkin määrässä päästiin varmasti kevyesti yli kurssikeskiarvon. 

Pelkän hupailun ohella, sitä joutuu välillä itselleen muistuttamaan, että tässähän tehdään myös koko ajan töitä tsekkailemalla sopivia opetusympäristöjä tulevaa lumiturvallisuuskurssia varten. No, sorvin ääressä olosuhteet ovat kuitenkin olleet ihan kohdillaan. 

2020: hyvä, 2021: huono, 2022: hyvä. Jos uskoo symmetriaan kesien lumenmäärässä, ei ole vaikeaa päätellä mikä on tämän vuoden tilanne. Sitä on ainakin alempana huomattavan paljon viime vuotta vähemmän, eikä koko ajan helteisemmäksi muuttuva keli ainakaan auta asiaa. Tosin lunta on myös kerääntynyt paljon sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei ole viimeisenä viitenätoista vuotena tottunut näkemään. Vaikea antaa sen syvempää ja takuuvarmaa analyysia, miksi näin on. Valistunut arvaus on kuitenkin, että talven ja kevään aikana tuuli on puhaltanut poikkeuksellisesti idästä. Tämän asian toteamiseen ei tarvitse olla harrastelijameteorologi tai -salapoliisi.

Lunta ei tänä vuonna tunnu olevan ihan tuhlattavaksi asti, joten suoraan päätä rynnättiin laskutouhjen pariin. Aloituspaikka oli perinteisistäkin perinteisin eli Blåtinden. Draaman kaareen osuvasti koko vuori oli vielä nousun ajan alhaalla roikkuvien pilvien peitossa ja laskuun lähdettäessä esirippu aukesi kesän alun kunniaksi. Heidin uudet suksetkin saivat siis ansaitsemansa ensinäytöksen.

Kesäisiin makuihin kuulut ehdottomasti uudet perunat ja hyvänä kakkosena aamukahvit ulkona suomalaista järvimaisemaa ihaillen. Tarvittaessa sekä uudet perunat että järvimaiseman voi korvata myös ruotsalaisilla. Niin myös tässäkin tapauksessa.