Kotiin
Reissussa tapahtuu aina jonkinlainen aika-avaruus-jatkumon vääristymä. Vaikka tässä vaiheessa tuntuu, että lähdöstä on jo ikuisuus, silti pari kuukautta tuntuu hurahtaneen kuin huomaamatta ohitse. Tällä kertaa valittiin vielä yhden päivän ajokärsimystaktiikka normaalin useamman pysähdyksen paluumatkan sijaan. Tosin kahden päivän ajo siitä lopulta muodostui, kun ennen Ruotsin rajaa nostettiin taas Munaa hinauslavetille. Tästä alkaa pelottavasti muodostua parittomien vuosien perinne. Koska kuvat korjaamolle hinattavasta vaunusta eivät kuitenkaan anna oikeudenmukaista kuvaa koko kesän tunnelmista, on ne tästä viimeisestä kesäreissun merkinnästä sensuroitu. Korvaavana tuotteena kesän mukavasti summaava taideteos aamukahvimukin kyljestä.
