testi varmuuskopio

Ilmeisesti toimivalla polkupyörällä ja psyykkisellä hyvinvoinnilla on jonkinlainen yhteys. Korrelaation ja kausaliteetin rooleja ei kannattane lähteä tarkemmin arvailemaan.

Sukset on vahattu kesäsäilytystä varten, vaunu ajettu juhannukseksi vuonon rantaan ja leiri pistetty pystyyn. Tarkoitus oli siis avata pyöräilykausi perinteiseen tyyliin Kaupangerissa. Meikäläisen osalta avatuksia tuli sen sijaan pyörän huoltokausi. Ensimmäisellä lenkillä työsopimuksensa sanoi irti etujarru ja toisella vapaaratas. Jarru ei niinkään yllättänyt ja uusi oli jo mukana, joten vuonon asennusverstas otti homman haltuun nauttien samalla hyvistä maisemista. Seuraavan päivän vapaaratas sen sijaan lisäsi hetkellisesti harmaiden takkujen määrää päässä parilla prosentilla. Uutta vastaavaa ei kovin helposti pikaisella aikataululla löydä. Kaikki toivo piti siis pistää kokonaisen uuden kiekon löytämiseen. Ja löytyihän sellainen. Bergenistä. Juhannuspäivä tuli siis vietettyä rattoisasti ajellen 500 km vuonojen pohjia ja tunneleita. Tulipa samalla nähtyä ensimmäistä kertaa Norjan toiseksi suurin kaupunki. Tosin yksi pyöräliike ja sen viereinen supermarket eivät välttämättä antaneet eläm...

Vielä päätettiin hakea keliä ja lumia Jostedalsbreenin itäpuolelta.  1200 metristä pääsee sentään suoraan lumille tänäkin vuonna, mutta sadepilvet löysivät tännekin ja oltiin jo luopumassa suunnitelmasta, kun aurinko vihdoin tuli esiin. Koska noustavaa korkeusero ei ollut Everest-luokkaa, ei muuta kuin kaksi myslipatukkaa repun taskuun ja menoksi. Laskupäivä numero 99 Heidille tälle kaudelle ja jo pelkästään maisemien takia kannatti lähteä. Ja mahtuihan mukaan muutamia varsin makoisia käännöksiäkin.

Tänäkin vuonna juhannuksen ajankohta oli asennekysymys ja kokonkin suhteen pääsi valitsemaan kahdesta eri vaihtoehdosta. Stryn on nyt ainakin kesäkuun osalta nähty. Mutta "strynin reissu" luonnollisesti jatkuu kohti seuraavaa määränpäätä.

Muistiinpanoja Ajoituksen kultaiseen ohjekirjaan: "Kun lähtee liikkeelle sateessa, on todennäköisempää löytää itsensä huipulta paisteessa." Jostain muistui mieleen myös juhannustaika "Kun Blåtindeniltä tullessa joudut riisumaan sukset kolmesti näet Strynin kesäkauden lopun edessäsi." Eli eiköhän tähän ole hyvä päättää laskut tänä vuonna näillä kulmilla. 

Ilman ilmeistä vesisadeuhkaa tai sen toteumaa ei näemmä tässä kesäkuussa suju yksikään laskupäivä. Mutta jos ajoitus ja tuuri sattuvat natsaamaan, voi jopa saada muutaman käännöksen kastumatta. Niin tänäänkin. Kesän tuntua päivään toi kuitenkin eniten kansallinen varhaisperunapäivä.

Vuorotellen saatiin taas tänäänkin nauttia auringonpaisteesta ja sateessa skinnailusta. Näiden kelien hyvä puoli on se, että jossain on aina sateenkaari.

Kurssikauden päättymisen kunniaksi nukuttiin lähes koko ensimmäinen päivä ja seuraavana lähdettiin harrastamaan tyhy-henkistä toimintaa. Budejetti riitti tällä kertaa omatoimiseen tutustumiseen Loeanin Via Ferratan uusiin portaisiin, paluumatkaan huipulta kävellen ja leirintäalueella grillattuihin hampurilaisiin.

Lumiturvallisuuskurssin pitämistä kesäkuussa ei varsinaisesti helpota, kun koko toukokuun porottaa 30 asteen helle ja varsinaisen kurssin ajaksi talviset lämpötilat ja sateet tekevät paluun. Ei pidä toki liioitella. Mahtui neljään päivään sentään jokin aurinkoinenkin hetki. Kokonaiskesto arviolta kymmenen minuuttia. Ryhmä onneksi veti koko kurssin kovalla motivaatiolla ja asenteella, joten tälläkin kurssilla oli onnellinen loppu. Nyt onkin aika pistää ainakin koulutuksen osalta piipparit hetkeksi naulaan ja keskittyä odottamaan kesän paluuta.

Jo etukäteen oli tiedossa, että tänä vuonna ei Strynissä lumimäärällä juhlita. Totuus oli ehkä vielä karumpi ja väittäisin, että ainakaan kuuteentoista vuoteen ei ole lumitilanne ollut näin huono kesäkuun alussa. Myöskään sää ei näytä tänä vuonna olevan pelkkää appelsiinia, vaan vesisade alkoi käytännössä heti kun vaunu oli ensimmäistä yötä varten parkissa. Ainoa positiviinen asia tässä oli, että osa sateesta tuli sentään vuorilla lumena. Blåtinden tarjosi kaikesta tästä huolimatta varsin mainiota laskua ja jotenkin tämä mäki kuuluu samaan sarjaan uusien perunoiden ja suvivirren kanssa. Niistä kesä alkaa.

Finnlinesin rahtilaivat ovat muodostuneet Strynin reissun standardiratkaisuksi jo vuosia sitten. Samalla strategialla startattiin tänäkin vuonna, mutta kieltämättä uusittu laivasto toi ajanvieteaktiviteetteihin pienia nyanssieroja. Sinällään tämä tuli hyvään paikkaan, sillä sääennuste huomioiden kesästä on hyvä nauttia juuri nyt.