testi varmuuskopio

Kun Fannaråkenille edelleen pääsee suoraan autolta ottamatta suksia matkalla kertaakaan jaloista pois, täytyy harvinainen tilaisuus käyttää hyväksi. Viimeisä vetojahan tässä tälle kesälle joka tapauksessa mennään ja kohta lienee lajinvaihdon aika. Mutta vielä ainakin kertaalleen kahden hengen köysistö lipui tyynessä säässä kohti perinteistä satulaa. Matkalla tuli vielä kännykkään hyviä uutisia, joten leiriin palatessa niitä piti tietenkin juhlistaa mutakakkukahveilla.

Jostedalenin reissusta ei jäänyt kesän ensimmäisten kunnon Gaupnelaisten avomaanmansikoiden ja junnufutaajien uimahyppytaidon todistamisen lisäksi juuri muuta käteen. Yksi yö ja aamu sateessa Sognin hiihtokeskuksen parkkisella. Toisena päivänä toteamaan laakson perälle, että tie padolle Vivakullenin juureen on suljettu ja että edelleen sataa. Varasuunnitelmana Vangsenille nukkumaan toinen yö ja toteamaan, että lumiraja on täällä selkeästi ylempänä ja että edelleen sataa. Ja lopulta päätös palata lähtöpisteeseen eli muutama litra lisää mansikoita mukaan ja takaisin Jotunheimeniin samalle leiripaikalle odottamaan aurinkoa.

Kyllähän se juhannus yleensä alkaa hiipua tunneltamaan, kun viikonloppu kääntyy sunnuntaiksi. Näin myös tällä kertaa ainakin säiden suhteen. Mutta kun pisti kellon ajoissa soittamaan ja teki pienen tehoiskun Steindalsnosille, ehti vielä hyvin piirrellä mukavat kurvit ennen sateiden tuloa. Ja sateiden jälkeen tehtiin suunnitelman muutos ja päätettiin Trysilin sijaan pitäytyä vielä suksipuuhissa ja suunnattiin nokka kohti Jostedalenia. Toiveena oli mukavan rauhallinen kylpy Lustrabadetissa sadepisaroiden helmeillessä kylmä- ja kuuma-altaiden pintaan. Sadepisaroiden sijaan altaan pintaan tulikin jatkuvalla syötöllä energisten futisjunnujen pommihyppyjä. Osuttiin kaupunkiin juuri kun Norjan suurin jalkapalloturnaus oli käytössä ja kylpylässä n. 20 joukkueellista Norjan futistoivoja. Ääntä ja vilskettä riitti ja samalla tuli todistettua kuinka monta junnaria mahtuu kerralla kahden hengen kylmävesialtaaseen. Oikea vastaus: 15.

Aikanaan ensimmäisellä Norjan reissulla tuli käytyä Galdhopiggenilla, Norjan korkeimmalla vuorella. Ja nyt 17 vuoden jälkeen heti uudelleen. Tällä kertaa tosin suksilla ja kahtena päivänä peräkkäin. Mikään muu ei sitten ollutkaan muuttunut. Edelleenkin maisema pysyi tasaisen pilvisenä koko huipulla olon ajan ja päivän aurinkoisin hetki koitti, kun viimeinen käännös oli laskusta tehty. Eli katsellaan sen auringon kanssa sitten uudestaan vuonna 2042. Silloin voisi ottaa kolme kierrosta.