Kraateri

Tämän päivän reissu on ollut mielessä noin vuoden verran, kun viime vuonna kiivettiin ensimmäistä kertaa Youtein huipulle ja nähtiin tulivuoren valtava kraateribowli. Silloin ei ollut aikaa laskuun ja homma jäi sen verran kytemään takaraivoon, että pakkohan sinne oli tällä reissulla yrittää. Tämä päivä oli siinä mielessä hyvä reissuun, että oli luvattu aurinkoista koko päiväksi ja kohtuullisen vähäisiä tuulia (mitä ikinä se täällä sitten tarkoittaakaan). Lumesta ei sen sijaan suuria odotuksia ollut. Neljä päivää viime sateesta ja välissä lämmintä ja tuulista. Päätettiin silti lähteä matkaan, joten kello soittamaan viideltä, kamat kasaan ja menoksi. 

Täyttä betoniahan se lumi oli puolesta matkasta ylöspäin ja jääraudoille tuli käyttöä melko nopeasti. Toistaalta, melko nopeasti tuota taputteli ylöspäin ja huipulle päästiin ennen puolta päivää. Kraateri oli edelleen vaikuttava ja sen sisällä lumi oli pysynyt vähän parempana. Sopivan rännin valkkaus harjanteelta, kamat laskuasentoon ja menoksi. Ehdin melkein neljä käännöstä ottaa, kun oltiinkin jo komeasti voltilla nurin ja kamoja kerätessä tajusin, että toisesta takasiteestä oli puolet poissa. Mikä hitto tässä Japanissa on, kun aina menee jokin varuste rikki. Hiukkasen pisti kraaterin pohjalla mietityttämään, miten irtonaisella kantapäällä tellutellaan 1600 korkeuserometriä mäeltä alas. Muutamalla varustehihnalla ja rajattomalla määrällä mielikuvitusta saa kuitenkin ihmeitä aikaiseksi ja sain jotenkuten juntattua kantapään kiinni siteeseen. Varsinainen vuoren rinne ei kovin suurenmoista laskunautintoa tarjonnut, mutta hyvä fiilis oli kuitenkin, kun saatiin reissu tehtyä. Nyt sitten miettimään mitä siteen kanssa tehdään ja millä vehkeillä loppuaika lasketaan.