testi varmuuskopio

Vesi oli hallitseva elementti kaupunkipäivälle numero kaksi. Vettä vihmoi aamulla ulkona oikein kunnolla ja sisätiloissakaan sitä ei päästy pakoon, sillä ensimmäinen kohde päivälle oli Nagoyan satamassa sijaitseva akvaario valaineen, delfiineineen, kilpikonnineen ja pingviineineen. Vesielämysten jälkeen siirryttiin iltapäiväteelle asematornien toisen pilvenpiirtäjään kerrokseen numero 52. Koskaan en ole ennen elämässäni pilvenpiirtäjässä ollut ja olihan sieltä komeat näkymät. Sen verran tyyriitä olivat kuitenkin juomat yläilmoissa, ettei sinne parantunut jäädä asumaan. Loppuilta vaellelleltiin ympäri Osun shoppailukatuja ja kierreltiin kauppoja. Mitään ei tullut osteltua, mtta menihän tuo ilta ihan ikkuostoksillakin. Onhan tämä kaupunkilomailukin hauskaa, mutta pari päivää on meikäläiselle kerralla kylliksi. Siispä huomenna takaisin kotiin Tampereelle ja loppuviikosta sitten lisää hiihtoa.    

Kaupunkilomailun ensimmäinen päivä, kohteena Kioto. Matkaa päräytettiin Nagoyasta reteästi luotijunalla. Shinkansen on japanilaisten ylpeys: juna joka kulkee parhaimmillaan 300 km/h ja jonka junat ovat vuodessa keskimäärin 36 sekunttia myöhässä. Eikä näitä vuoroja ole ihan harvakseltaan: vuodessa matkustajia 144 miljoonaa ja Tokio-Osaka välillä tunnissa lähtöjä parhaimmillaan 12 kappaletta. On siinä VR:llä opittavaa. Tosin täydessä nopeudessa meikäläinen väkisinkin miettii mitä tapahtuu junalle mutkassa, kun raiteilla onkin vaikka kolikko. Kiotossa oli täysi kesä päällä ja parisenkymmentä astetta lämmintä. Kirsikankukatkin olivat juuri puhjenneet kukkaan ja tuntui, että puoli Japania oli niitä ihastelemassa. Varmaankin tuli myös tämän reissun fyysisesti rankin päivä. Ei se vuorilla hiihtely tunnu missään, kun vertaa temppelistä toiseen kävelyyn. Illalla maistuikin sapuska melko hyvin ja päätettiin mennä taas izakaya-ravintolaan. Yleisesti asiointi Japanissa on melko mutkatonta ja suju...

Chubu-Nagoya, meno-paluu. Nyt pitäisi vielä selvittää kumpi on se meno ja kumpi paluu.

Vanhoilla pariskunnilla on kuulemma samanlaiset tuulipuvut. En ymmärrä.

Laskut tosiaan tulivat tältä reissulta lasketuksi ja ajateltiin, että tällä reissulla tutuksi tulleesta kaverista, tuulesta, ei olisi enää haittaa. Väärä luulo! Täällä sitä könötetään Sapporon lentokentällä, koska koneen lähtö on myöhässä kovan tuulen ja huonon näkyvyyden vuoksi. Nooh, onpahan ainakin aikaa päivitellä blogia ja tälle päivälle ei siirtymää lukuunottamatta juuri suunnitelmia ollut.   Eilisilta meni laskujen jälkeisten onsenien lisäksi tutustuessa taas uudenlaiseen paikalliseen ruokakulttuuriin, yakitoriin. Kyseessä on pubityyppinen ravintola, jossa kokit grillaavat erilaisia vartaita asiakkaiden edessä. Näitä euron tai parin hintaisia vartaita sitten tilaillaan omaan tahtiin ja mielihalujen mukaan. Tomi tiesi kotikaupungistaan hyvän ravintolan ja me puolestamme tarjosimme Tomille illallisen kiitoksena kaikesta huolenpidosta parin kuukauden aikana.  Paikka osoittautuikin melkoisen tunnelmalliseksi vanhan liiton japanilaiseksi ravintolaksi ja yakitoreja löytyi...

Vaikka nimi on sama, ei kyse ole kuitenkaan tamperelaisesta hiihtokeskuksesta. Kurodake on jyrkkyydessään ja jylhyydessään poikkeava suurimpaan osaan Hokkaidon vuorista verrattuna. Samasta vuorijonosta löytyy myös Punainen vuori ja Vihreä vuori. Ilmeisesti alueella sijaitsee myös Japanin mielikuvituksen keskittymä, mitä tulee paikkojen nimeämisiin. No, keskus sen sijaan oli mitä parhaimman näköinen. Yksi iso gondoli ja sen perään yksi tuolihissi. Meidän lisäksi kuusi muuta ihmistä. Otettiin vain kertanousut ja lähdettiin sen jälkeen suoraan tuolin yläasemalta kiipustamaan kohti huippua. Puolitoista tuntia kiipustamista ja koko kansallispuisto lumisine huippuineen aukesi edessä. Tällä kertaa otettiin ylhäällä korkojen kera takaisin viime päivien hätäilyt tuulien vuoksi ja vietettiin aikaa valokuvaillen ja jutellen reilun tunnin verran.  Viimeistä hiihtopäivää vietettiin jo täysin kevätkeleissä. Vaikka kuinka puuterihiihto vielä maistuisi, on kai jo aika tunnustaa tosiasiat ja siir...

Tänään oli aika jättää Tokatchidake taakse ja siirtyä uusiin maisemiin. Jatkettiin tuulisten huippujen metsästämistä Hokkaidon korkeimmalta vuorelta Asahidakelta. Tuuli tosin ei tainnut niin paljoa painaa, koska viivyttiin huipulla sentään kaksi minuuttia. Hirveästi ei kuitenkaan päästy maisemia ihailemaan, huippu oli koko ajan ohuen yläpilven peitossa. Lasku alas savuavia kraatereita väistellen ja onseniin. Sieltä siirryttiin uuteen tukikohtaan Asahikawan kaupunkiin ja perus liikemieshotelliin. Illalla vielä ruokaa läheisessä izakyassa ja sitten hotellille, kimono päälle ja petiin.

Yhdellä tulivuoren rinteistä kasvaa metsä kelopuista. Ilmeisesti viimeisen purkauksen jäljiltä parinkymmenen vuoden takaa kaikki puut ovat kuolleet pystyyn. Metsä tuo meikäläiselle jotenkin mieleen Tim Burtonin leffat. Tämä lämmin päivä vietettiin laskien tuota metsää ja räpsien kuvia. Kevät tuntuu vihdoin selättäneen täällä talven ja lumi muuttuu sen mukaiseksi.    

Eilinen päivä meni kevyeksi höntsäilyksi vatsavaivojen takia, mutta tänään oltiin taas täydessä iskussa. Tai siis minä ja Heidi oltiin, Tomin treffit sen sijaan tuntuivat imeneen kaverista kaiket mehut ja reilun tunnin skinnailujen jälkeen isäntä kääntyi takaisin. Keli oli kuitenkin niin aurinkoinne, että Heidi ja minä päätimme jatkaa kohti Tokatchidaken huippua ja samalla ensimmäistä kertaa yli kahden tonnin korkeuteen Japanissa. Eteneminen sujui melko vauhdikkaasti, mutta puolen välin jälkeen tuuli alkoi yltyä ja pari sataa korkeuserometriä ennen huippua kävi jo melkoinen puhuri ja "lumi" oli sen mukaista. Skinit pois, jääraudat jalkaan ja sukset valmiiksi laskuasentoon ja sitten tepastelemaan kohti huippua. Pystyssä pysyminenkin oli matkalla jossain vaiheessa melko hankalaa viiman vuoksi, mutta huipulle kuitenkin päästiin. Fööni ei kuitenkaan houkuttanut pitkiin kaakaohetkiin topissa, vaan huipulla viihdyttiin yhteensä ehkä 20 sekunttia. Sitten u-käännös ja ekat 50 metriä ...

  Homma jatkuu. Tomi lähti eilen alas kaupunkiin treffeille vuorokaudeksi, joten porukka pieneni taas kolmeen henkeen. Näkyvys oli taas eilen sitä heikompaa luokkaa ja ensimmäisen yrityksen jälkeen todettiin puurajan yläpuolen laskujen olevan täysin turhaa touhua. Kolme kierrosta uudella lumella metsässä sen sijaan toimi melko hyvin. Porukkaa tuntuu täälläkin nyt riittävän, kun Japanissa on pyhien takia pidennetty viikonloppu. Onsen on joikaista sänkypaikkaa myöten täynnä ja remmiä on lapsiperheistä yksinäisiin ratsastajiin.

 Youtei on aktiivinen tulivuori, kuten myös Etna ja samoin Tokatchidake, jonka juurella tällä hetkellä asustellaan. Geologisen määritelmän mukainen aktiivisuus on kuitenkin melko suhteellinen käsite. Youtei on purkautunut viimeksi kolmisen tuhatta vuotta sitten, kun taasen Etna purkautui viime vuonna. Tokatchidake muistuttaa näistä kahdesta enemmän Etnaa ja viimisin purkaus on sattunut vuonna 1989. Eilen oli ensimmäinen aurinkoinen ja melko tuuleton päivä ja siksi hyvä hetki lähteä vähän korkeammalla katsomaan, miltä vuoren aktiivisuus näyttää. Aika nopeasti kävi selväksi, että tämä kaveri on melko lailla rauhattomampi otus verrattuna Youteihin. Taivaanrannassa näkyi suuret savupilvet, ilmassa oli tuntuva rikin katku ja koko vuori näytti suurelta kytevältä nuotiolta. Melkoisa maisemia avautui myös huipulta eri kraatereihin. Hauskaa myös oli, että vaikka ilma oli kymmenisen astetta pakkasella, osa laskureitistä oli kevätlumella, koska maaperä lämmitti lunta altapäin. Melkoista mein...