testi varmuuskopio

Maisemat ovat kyllä huippuluokkaa, mutta vettä saisi olla enemmän ja se saisi olla piirun verran lämpimämpää. No ei passaa valittaa, kun kerran pesumahdollisuus on olemassa ja se on jopa luotettavampi kuin esimerkiksi Kjel-Eirikin hoteissa.

Vihdoista viimein taas kunnon poutapäivä. Ja työväenjuhlan aattona valittiin kohteeksi Sjufellet, eli tuttavallisemmin seiska. Hommahan toimi hienosti ja vaikka mäkeen lähdettiin vähän myöhässä, päästiin ylös reilusti Topptur-kirjan suositusajan alle. Varmaan ensimmäinen kerta. Sieltä sitten puolet mäestä alas pakkaslumella ja toinen puolikas hyvällä firnillä. Vähemmästäkin virnistää. Tamokin laaksossa tuntuu asiat olevan kohdillaan. Ainakin jos ei lasketa internet- ja puhelinyhteyksiä. Tätäkin päivitystä kuvineen, jouduin latailemaan nettiin neljättä tuntia.

 

Kelit menee parempaan suuntaan ja tänään paistoi jo aurinko. Lumi nyt oli myöhäispääsiäisen tyyliin alhaalta mämmiä ja ylhäältä kuoresta jäätynyttä mämmiä. Mahtui siihen väliin ehkä muutama hyväkin käännös. Iltalenkkeilyksi meni tämäkin päivä kelien odottelun takia, mutta mäki lähti suoraan tieltä nousemaan ja homma hoitui muutenkin rivakasti, joten oltiin jo hyvissä ajoin iltapäivästä nauttimasta "suihkusta" ja bastukorvista autolla. Huomiseksi onkin sitten luvattu jo mukava poutapäivä ja huomisen päivän luonteen huomioiden se olisikin arvoisensa sää.  

 Aamupalaa syödessä möllötti jopa aurinko taivaalla ja huoltoasemakaffeita vedellessä sai ihailla jo melko mehevän näköisiä vuoriakin. Ei huonompi alku Tamokiin tutustumiselle. Ainoa ongelma oli, että kun mäkeen ehdittiin, oli paiste jo vaihtunut iloiseksi vesisateeksi. Kahden päivän kompostissa makaamisen jälkeen, oli polte ulkoilmaan kuitenkin sen verran kova, että päätettiin vetää puurajassa edes sellainen hikilenkki (tämä on aina järkevä valinta, varsinkin sellaisina päivinä, jolloin ei tiedä varmasti pääseekö illalla pesulle). Kamerakin jäi autoon mäkeen lähtiessä, mutta eipä sitä hirveästi olisi siellä kaivannutkaan. Sen verran kuraa oli lumi tällä erää. Tämän reissun ehdottomasti paskin lasku ja toivon mukaan myös pohjanoteeraukseksi jää. No postitiivisena seikkana voi ainakin pitää sitä, että vesisade muuttui lumeksi jo parinsadan korkeuserometrin skinnauksen jälkeen. Joten eiköhän tuolla ylemäpänä ole ihan oikeaa hyvää tuorettakin lunta tarjolla, jos vaan jossain vaiheess...

Sen lisäksi, että Lofooteilla ei oikein ollut lunta maassa, oli myös joitain muita asioita väärissä paikoissa.  

Perjantai-iltana ajettiin lofooteille ja siitä asti on yritetty selvittää onko täällä lunta vai ei. Selvää on, että alhaalla merenpinnan tasossa sitä ei ole, mutta kovin paljoa ylemmäs ei ole sitten nähtykään. Pilvet roikkuvat suunnilleen asuntoauton katon tasolla ja sade ropisee ikkunaan. Paljon muuta järkevää tekemistä ei ole kuin notkua sängyssä ja lueskella Topptur-kirjoja. Kalassakaan ei jaksa kaatosateessa seistä. Eilen käytiin sentään Lofoottien epävirallisessa pääkaupungissa Svolværissa katselemassa värikkäitä taloja ja ihmettelemässä vielä Norjan yleisenkin tason ylittäviä hintoja. Tällä hetkellä alkaa fiilis olemaan sellainen, että Lofootit on tältä erää nähty. Parempi varmaan lähteä etsimään paikkoja, joissa sama vesisade olisi tullut lumena alas.

  Säätiedotuksen mukaan tänään puolenpäivän jälkeen tulisi alkaa sataa ja sitä olisi sitten luvassa koko pohjois-Norjaan seuraavaksi pariksi päiväksi. Näin ollen tämän päivän hommat olivat kilpajuoksua kellon ja taivaanrannasta lähestyvien sadepilvien kanssa. Homma lähti kuitenkin hienosti käyntiin aamulla kun parkkeerattiin auto tunnelmallisen kalasataman pihaan auringonpaisteessa ja lähdettiin nitkuttamaan ylöspäin, muutamien metsäisten aamutoimenpiteiden jälkeen. Kun päästiin mäen bowliin todettiin, että on parempi jättää huiputus johonkin toiseen kertaan. Onnistunut ratkaisu, sillä koko mäki päästiin laskemaan auringossa ja alkuosan bowlissa oli erittäin makoisaa lunta ja loppuosan metsälasku oli ehkä paras metsälasku, mitä olen koskaan laskenut kevätlumella. Kirsikkana kakun päälle saatiin moottorikelkkauralla kunnon lyhytsäteisen käännöksen reeni, eikä epäonnistunutta suoritusta tarvinnut tällä kertaa katsoa videolta tai klinikoida. Jos käännös meni liian pitkäsäteiseksi ti...

Yhtä aurinkoisissa merkeissä herättiin, kun eilen mentiin nukkumaankin. Tänään olis siis vuorossa eilisen mäen vastapäätä löytyvä Melkefjellet. Eilinen painoi kyllä vielä jaloissa ja nouseminen sujui hitaanlaisesti. Matkalla ihmeteltiin moottorikelkan jälkiä (kelkkailu on Norjassa kielletty), kunnes törmättiin ensimmäisiin poroihin. Pian poroja alkoi näkyä kymmeniä ja matkantekokaan ei tuntunut enää niin yksinäiseltä. Tämän kauden teema, tuuli, pääsi taas haittaamaan menoa ja nousemista. Paikoitellen viima oli piiskannut nousureitin jäiseksi luistinradaksi ja mukaan pakatut jääraudat tulivat todella tarpeeseen. Laskureittikään ei ollut alkupäästä ihan unelmalumella. Alaspäin luritellessa lähes kirjaimellisesti törmättiin porotokkaan, jota poromiehet ajoivat kelkoillaan kohti vuonon pohjaa. Yleensä laskureiteillä tulee harmiteltua muiden laskujälkiä, mutta tällä kertaa osa reitistä oli myllytetty muutaman sadan poron toimesta. Onneksi nuo hirvieläinten älyn jättiläiset osasivat kuitenki...

Hiihtohommissa tulee väistämättä joskus vastaan tilanne, jossa täytyy lorotella muovimukin pohjalle.

  Vaikka huomenna oli suunnitelmissa mäki suoraan Spanstindeniä vastapäätä, päätettiin silti ajella kymmenisen kilsaa alas vuonolle yöpymään. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sen verra makoisa leiriytymispaikka löydettiin vuonon rannasta. Viimeinen kuva on näkymä makuuhuoneen ikkunasta. Toimii.

Paluu rikospaikalle muutaman vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa tosin ylös vuoren toista puolta. Pientä reittisäätöä lukuunottamatta oikein toimiva reissu. Huipun ilmavuus tosin jäi tällä kertaa näkemättä, kun ylimmät viisikymmentä metriä pysyivät pilven sisällä. Nimet käytiin silti raapustamassa huipun vihkoon ja ihmeteltiin toppikiveltä löytyvää rastileimasinta. Kai se sitten on ihan normaalia harrastaa suunnistusta tällaisessa paikassa.    Edellinen yö vietettiin ensimmäistä kertaa tällä reissulla leirintäalueella. Hommasta täytyi toki ottaa kaikki hyöty irti ja suihkujen, sähkölämmön ja pyykinpesun lisäksi otettiin mäkipäivän jälkeen kakki kantoon ja hoidettiin ylimääräinen painolasti pois auton perältä.      

Heidi kävi huipulla Hesessä. Nyt vaan saisi keli vielä aueta.

Alhaalla laaksossa ei toimi matkapuhelimen netti, joten päivitys suoraan matkalta. Spanstinden ja puolivälin tauko.

Kolmannen yrityksen jälkeen päästiin Abiskossa vihdoinkin jopa hissiin. Ja saatiin vielä aurinkoinen laskuiltapäiväkin. Tätä lähes Ruotsin kuivinta paikkaa ei yleensä ole liialla lumella siunattu, mutta tänä vuonna maassa oli kunnon hanki. Abiskon kaupassa käytiin myös lunastamassa 50 kruunulla ilmaista Polarbrödiä. Kaikkien tuotevalittajien guru, Heidi, oli saanut sellaisen viime kesänä liian nopeasti homeeseen menneestä leivästä. Päivän päälle vielä pummisaunat turistiasemalla ja illalla ajo Narvikiin.