Melkefjellet

Yhtä aurinkoisissa merkeissä herättiin, kun eilen mentiin nukkumaankin. Tänään olis siis vuorossa eilisen mäen vastapäätä löytyvä Melkefjellet. Eilinen painoi kyllä vielä jaloissa ja nouseminen sujui hitaanlaisesti. Matkalla ihmeteltiin moottorikelkan jälkiä (kelkkailu on Norjassa kielletty), kunnes törmättiin ensimmäisiin poroihin. Pian poroja alkoi näkyä kymmeniä ja matkantekokaan ei tuntunut enää niin yksinäiseltä. Tämän kauden teema, tuuli, pääsi taas haittaamaan menoa ja nousemista. Paikoitellen viima oli piiskannut nousureitin jäiseksi luistinradaksi ja mukaan pakatut jääraudat tulivat todella tarpeeseen. Laskureittikään ei ollut alkupäästä ihan unelmalumella. Alaspäin luritellessa lähes kirjaimellisesti törmättiin porotokkaan, jota poromiehet ajoivat kelkoillaan kohti vuonon pohjaa. Yleensä laskureiteillä tulee harmiteltua muiden laskujälkiä, mutta tällä kertaa osa reitistä oli myllytetty muutaman sadan poron toimesta. Onneksi nuo hirvieläinten älyn jättiläiset osasivat kuitenkin kulkea melko siistissä ja kapeassa jonossa. Kohtuu pitkä matka oli poroilla ja poromiehillä takana, lähtöpaikkana oli ollut Torniojärvi. Porokohtaamisen jälkeen lumikin parani merkittävästi ja alas saatiin luikautella hyvässä kevätlumessa. Sääennustuksen mukaan tähän päivään loppuivat hyvät kelit tältä erää, mutta katsotaan silti mitä huominen tuo tullessaan.