testi varmuuskopio

Tämä päivä ei jäänyt historiaan ainakaan unelmalumien suhteen, mutta saatiin sentään raitista ilmaa ja kohtuulliset maisemat. Aamulla suunta otsikon mukaiselle törmälle Tromssan eteläosiin ja kitkuttaen ylös puurajaan. Siitä ylemmäs ei tällä säällä ollut juuri järkeä lähteä ja alaspäinkin matka taittui melko opettavaisessa lumessa. Tromssassa päätettiin vielä ottaa kierros fjellheisenilla ja laskea suoraan alas kohti kaupunkia. Paljoa ei lumi parantunut urbaanimmassakaan ympäristössä, mutta tulipahan laskettua.

Viimeinen päivä kurssista sujui melko tuulisissa meiningeissä lopputestien ja pienen randoilun merkeissä. Illalla olikin sitten aika pistää kamat kasaan ja lähteä suunnittelemaan Heidille poistumissuunnitelmaa takaisin Suomeen ja meikäläiselle tekemistä seuraaviksi päiviksi. Kumpaankin ongelmaan löytyi kuitenkin helpohko ratkaisu. Heidin heitin Kilpisjärvelle ja matkalla pääsin vielä kumpaankin suuntaan kunnon isoon tullin ratsiaan selittämään lähipäivän suunnitelmia, mahdollisia yhteyksiäni poliisiin ja muuta taustaani. Heidi hyppäsi Kilpisjärveltä bussiin, josta alkoi nautiskelu Suomen maisemista melkein päästä päähän. Aluksi bussilla Rovaniemelle ja sieltä yöjuna Tampereelle. Meikäläinen päätyi taas japanitutun, juuri Norjaan muuttaneen Johnin kämpille Tromssaan. Huonompikin majoitus voisi olla, sillä käytössä on neljä huonetta ja keittiö kahdessa kerroksessa melko makealla maisemalla alas vuonolle. Johnin kämppikset saapuvat vasta pääsiäisen jälkeen, joten mukavasti tässä taittunee...

Mäessä taas ja melko raskaan yösiirtymän jälkeen tutuissa maisemissa Narvikissa. Parin päivän verran on tutkiskeltu ja opiskeltu lumipakkaa edestä, takaa, sivulta, kaukaa ja hyvinkin läheltä ja siinä samassa laskettu mäkeäkin mukavasti. Tulipa myös todistettua, että sadan kilon painolla saa ainakin jonkin verran lunta liikkeelle, kun oikein yrittää. Huomenna vielä samoja juttuja lopputestien merkeissä ja alkuviikosta matka jatkunee pohjoisemmas.  

Kotimaa on jo jonkin aikaa tuntunut jalkojen alla, töihinkin on jo ehditty ja ruisleivät syöty. Pieni aikamatka kuitenkin vielä sallittakoon, kun sain muistikortin tiedostot palautettua. Reissun kolme viimeistä ja samalla myös lumikertymältään suurinta päivää kypsennettynä ja tarjoiltuna. Bon appetit!  

Kotimatka alkoi virallisesti tänään aamulla, kun jätettiin Log Kanon taakse ja suunnattiin bussilla Hirafusta kohti Sapporon lentokenttää. Bussia odotellessa bongasin vielä Kenjin, joka oli töissä saattelemassa asiakkaita autoon ja pakkailemassa tavaroita. Taattuun Kenji-tyyliin tietenkin lautakengät jalassa, koska kaveri oli lähtenyt aamuviideltä pienelle tourille ja tullut töihin suoraan mäestä. Chitosessa kierreltiin paikallisen outletpuiston kauppoja iltapäivä ja illalla ei kumpaakaan houkuttanut lähteä Sapporon iltaelämää katsomaan. Sen sijaan Chitosen lentokenttä on varmaankin ainoita maailmassa, jossa on lentokenttärakennuksessa onsen. Suuntasimme siis tarkastamaan paikan ja se paljastuikin itseasiassa melkoiseksi rentoutumiskeskukseksi. Aluksi piti valita mieluisan värinen kimono joka puettiin päälle. Sen jälkeen tutustuttiin kohteeseen joka sisälsi kylpyfasiliteettien lisäksi mm. ravintolan ja hieromaosastot. Oma lempparini oli ehdottomasti rentoutumishuone, jossa oli säntilli...

Viimeinen laskupäivä ja vajaassa kahdessa vuorokaudessa yli metri lunta. Siinä lähtökohdat tähän laskupäivään. Vielä näytti siltä, että hissejä pysyy suljettuna, joten tuotti vaikeuksia päättää missä viimeisen päivän viettää. Lopulta päädyttiin ottamaan vuokra-auto alle ja karauttamaan uudestaan Kiroroon. Varsin onnistunut retki, koska ylähissit avattiin neljän päivän tauon jälkeen ja lumi oli kyllä syvää. Tämän vuoden ilmat ovat olleet mitä ihmeellisimmät ja sama homma jatkui viimeiseen asti. Kuukaudet tuntuivat vaihtaneen paikkaa ilmojen suhteen ja tänään näytti siltä, miltä yleensä tammikuussa pitäisi näyttää. Illalla pakattiin kamat kasaan huomista aamua varten. Suksipussista tuli melko pullea ja painava, ja ihme on jos tuo saadaan lentokoneeseen ilman lisämaksuja. Aina kannattaa kuitenkin yrittää. Päivän takaiskusta vastasi korruptoitunut kameran muistikortti, jonka mukana viimeisien päivien videot häipyivät kuin tuhka tuuleen.

Omatekoinen puuterimittari on toiminut tähän asti ihan hyvin, mutta ihan kaikkia aamuja en ottanut suunnittelussa huomioon. No ei se nyt varsinaisesti hirveästi harmittanut...

Tänään kävi Jäätteenmäet. En nimittäin olisi aamupäivällä uskonut, että tästä tulee yksi reissun parhaista laskupäivistä, kun kuuntelin vesisateen ropinaa ikkunalautaa vasten. Hyvin erikoinen päivä kaiken kaikkiaan. En ole myöskään koskaan kokenut sellaista tuulta joka oikeasti sulkee ihan koko keskuksen. Ainoastaan kaksi lastenhissiä oli auki. Vesisade kääntyi pikkuhiljaa räntäsateeksi ja siitä lumeksi. Ja tuuli tyyntyi siten, että viiden aikaan iltapäivästä avattiin Hirafun päätuolihissi ja gondoli iltamäkeä varten. Eli mäet iltamäessä oli joka puolella koskematonta lunta, joka kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten oli vieläpä erittäin nopeaa ja hyvää laskettavaa. Ehdottomasti paras iltamäki koskaan ja saattaa olla melko vaikea tästä pistää paremmaksi tulevaisuudessakaan. Ainoastaan GoPron jättäminen kämpille harmittaa, mutta tulipahan keskityttyä kuvaamisen sijasta täysillä olennaiseen.

Märkää pukkaa taas, joten tunti vesihiihtoa riitti. Oletettavasti viimeinen kauppa- ja syömisreissu Kutchaniin ja eilisten videoiden editointia. Videosta tuli väkisin vähän Making of Photos -tyyppinen.  

Iwanai on viimeinen tai ensimmäinen vuori samassa ketjussa, jossa sijaitsevat jo ennestään kokeillut Yotei, Annupuri, Iwaonupuri, Nitonupuri ja Chisenupuri. Vuori sijaitsee samannimisen satamakaupungin vieressä. Taksikuskillakin oli pitkästä aikaa taas vapaapäivä, joten tänään oli hyvä aika käydä tsekkaamassa tämäkin vuori. Paikalla sijaitsee kohtalaisen kokoinen keskus, mutta bisnes on mitä ilmeisemmin ollut melko huonosti kannattavaa, sillä nykyisin keskuksesta muistuttavat enää useamman kymmenen vuotta hylättynä seisseet tuolihissit. Karvoilla kuitenkin saa ja pääsee, ja koska ilma oli leppoisa, tehtiin tänään ns. tuplat. Aamulla nousu huipulle ja laskua alas auringonpaisteessa. Sitten evästauko ja uudelleen ylös. Toinen lasku laskettiin yhtä aikaa auringon kanssa, kohtuullisen maagisessa valossa ja lopuksi otettiin vielä valokuvia iltaisesta kaupungista. Iwanain satamakaupunki on tunnettu tuoreesta kalasta ja hyvistä kalaravintoloista, joten päivä päätettiin onsenin ja kunnon sashi...

Vihdoin tuli taas ladattua materiaalia nettiin. Paino sanalla lada. Ei mitään maailmoja mullistavia laskuja, mutta kuitenkin sen verran materiaalia kolmelta päivältä, että päätin sen kääräistä pakettiin ja pureskeltavaksi. Toivon mukaan maistuu.  

Olen jo hyvinkin tottunut siihen, että tuolihissin hissityöntekijä harjaa aina hissiin mentäessä istuimen puhtaaksi lumesta. Tänään kuitenkin hämmennyin melko lailla, siirtyessäni yhden hengen "pitsalaatikkohissin" lähtöpakalle, kun hisisn työntekijä alkoi hääräilemään jotain selkäni takana. Vilkailsu olan yli ja kyllä, setähän ystävällisyyttään harjaili suksieni kantoja puhtaaksi lumesta. Saattaapi olla melkoinen kulttuurishokki palata takaisin härmän ankkurihissien maailmaan.

Uusintareissu Kiroroon oli tälle päivälle suunnitelmissa, mutta koska bussi oli täyteen varattu, piti tyytyä siihen mitä löytyi Nisekosta. Löytyihän sitä: uutta melko raskasta lunta, paljon tuulta, suljettuja hissejä ja muutama puukin oli ilmeisesti kasvanut metsään lisää. Tai ainakin näin voi päätellä siitä, että jalat eivät aivan pysyneet pään tahdissa pujottelussa.

Makuuhuoneen ikkunasta ei näy kuin lumipenkka ja puolentoista metrin päässä vastakkaisen talon seinä. Melko vaikeaa siis tehdä aamuisin analyysiä kelistä ja uuden lumen määrästä. Jokaisessa meissä asuu kuitenkin pienempi tai suurempi Pelle Peloton, joka keksii ratkaisun kaikkiin ongelmiin.

Japanissa talot eivät yleensä ole juurikaan lämpöeristettyjä, eikä niissä ole keskitettyä lämmitysjärjestelmää. Yleisin ratkaisu on, että jokaisessa huoneessa on oma öljyllä toimiva lämmitin, joka kytketään päälle tarvittaessa ja huoneet, joissa ei oleskella, pidetään kylmillään. Jos hyvin käy, lämmittimen öljy sentään tulee putkea pitkin talon öljysäiliöstä ja lämmitin kytkeytyy päälle ja pois itsekseen termostaatin avulla. Nykyisessä kämpässämme ei ole näistä mukavuuksista kumpaakaan, vaan lämmitin kytketään päälle kun varpaita paleltaa ja napsautetaan pois päältä kun hiki alkaa valua. Ajastin sentään löytyy ja nyt lämmittimemme menee päälle automaattisesti joka aamu kello viisi. Tässä mallissa ei myöskään ole öljynsyöttömahdollisuutta, vaan säiliö joka käydään täyttämässä talon varastossa, kun öljy sattuu loppumaan (vielä toistakseksi se ei ihme kyllä ole tapahtunut keskellä yötä). Huvittavaa on, että tämä kaikki siis tapahtuu maassa, jossa ilmaista lämmitysenergiaa olisi tarjolla k...