Helahytta

Helatorstain pitkä viikonloppu ja Trafin keula kohti Narvikia viidennen kerran tänä keväänä. Koko matka meni melkoisessa vesisateessa ja pieni epäilys toiminnan järkevyydestä hiipi puseroon kun saatiin vesisateessa rinkat suksinene selkään, lumesta ei ollut tietoakaan ja edessä oli reilun 12 kilometrin siirtymä Lossihytalle Skjomenissa. Hyvä kuitenkin, ettei käännytty takaisin, vaikka perillä hytillä oltiinkin vasta yhdentoista aikaan illalla. Tästä nimittäin tuli elämyksenä sellainen laskureissu, jonka muistaa vielä pitkään. Ensimmäistä kertaa yövyttiin DNT-hytissä (=norjalainen autiotupajärjestelmä) ja täytyy sanoa, että melkoista luksusta oli keskellä korpea nukkua sängyssä, saada vesi kaivosta, laittaa ruokaa sähköliedellä ja syödä posliinilautasilta. Erittäin toimiva konsepti laskureissulle ja kun sääkin parani päivä päivältä, lauantaina vedettiin jo auringonpaisteessa melkoisen makoisia käännöksiä. Laskuja ei tullut kahta enenmpää, mutta laatu korvaaa määrän ja kokonaisuus ratkaisee, joten kyllä tästä melkoisen elämyksellinen reissu tuli. Hiihtomatka takaisinpäin hytalta oli vähintään yhtä pitkä kuin mennessäkin ja pieniä ongelmia tuli myös lukitun tieportin muodossa. Onneksi autosta löytyi sopivat työkalut lukituksen vähän epävirallisempaan avaamiseen. Lauantai-iltana ajettiin takaisin Narvikiin Rosan hoiviin. Lämmin suihku maistui kolmen päivän jälkeen melko taivaalliselta.