testi varmuuskopio

 Koska energiaa ja kaunista ilmaa tuntui vielä keskiviikkona riittävän ja saatiin paikalliselta kaverilta Skarbergflågetilla vinkki vieläkin hienommasta mäestä nimeltä Verdenssvaet. Varsinainen yötopitus oli tällä reissulla vielä tekemättä ja pitihän sitä lähteä vielä päivän kolmannelle lenkille nauttimaan keskiyön auringosta. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin Ballangenissa keskiyön aurinko loppui virallisesti neljä päivää sitten, mutta valoisaa kyllä käytännössä oli läpi yön. Nähtiin ylösmenoreitti jo aamupäivällä ajellessa, mutta tieltä katsottuna se ei olisi ikinä näyttänyt ajettavalta: täysin sileää viettäväää kalliokenttää, jota pitkin valui leveitä puroja pitkin matkaa. Kalliossa oli kuitenkin paljon kuivia kohtia, joita pitkin pystyi ajamaan ylös asti, kunhan eteni skinnaustyyliin siksakkia. Tai siis olisi pystynyt jos jaloissa olisi potku riittänyt. Sen verran päivän kaksi aikaisempaa huippua tuntui jaloissa, että puolet matkasta meni tunkkaamiseksi. Ylhäällä yöuinnit vuor...

Ämpärigrilli, meri ja auringonlasku. Grillissä hampurilaisia. Sekoitetaaan ja nautitaan rauhassa. Lopputulos tuo energiaa vielä yhteen yöpyörälenkkiin.

  Keskiviikko olikin sitten taas pyöräilypäivä kesäisessä auringonpaisteessa Ballangenissa. Päivän ensimmäinen kohde oli Skarbergflåget, joka osoittautui taas melkoisen priimaksi huipuksi mahtavine kalliomaastoineen. Törmälle noustiin ylös pitkää kallioharjannetta pitkin, joka otti kyllä aikaa, koska kikkailupaikkoja tuntui olevan kymmenen metrin välein ja siinä välissä vielä kuvailtavia maisemia. Laskusta meni viimeinen kymmenesosa tunkaamiseksi kun kesän ensimmäinen rengasrikko pilasi hieman lähes täydellisyyttä hipuvaa tunnelmaa. Pienen korjaustauon jälkeen päätettiin lähteä vielä satamasta toiselle kierrokselle huipulle. Tällä kertaa noustiin ja laskettiin sama puoli kallioharjannetta pitkin.  

 Tiistai-iltana vaihdettiin pyörät hetkeksi suksiin ja lähdettiin päättämään laskukautta Storritenille. Luntakin löytyi vielä melko mukavasti ja pienellä kanervikko-vauhti-takapaino-toivotaan-parasta -tekniikalla pystyi laskemaan lähes autolle asti. Aukonodottelumaltti sen sijaan oli jo kesäterässä ja sen takia ensimmäinen puolikas mäestä vedettiin melko valkoisissa tunnelmissa. Autolle päästessä huippu kylpi tietenkin auringossa. Ruotsin ja Norjan raja kulkee täsmälleen Storritenin huipun kautta ja maata tuli vaihdettua reissun aikana useita kertoja. Havaittiin myös, että hyttysiä on jostain syystä vain Ruotsin puolella. Tarkemmin ajateltuna asia ei yllätä yhtään, jotenkaan inisevät verenimijät eivät sopisi öljyvaltion tunnelmaan. Hyviä käännöksiä ja mukava päätös 249 päivää kestäneelle kaudelle. Illalla onnistuttiin löytämään vielä leiripaikka nuotiolla aivan joen vierestä.

 Epävakainen maanantaipäivä meni kaupunkimatkailun parissa Tromssan keskustaan tutustuessa. Käsittämättömän tiivis, kaupunkimainen ja kaunis keskusta Norjan neljänneksi suurimmassa kaupungissa, joka käytännössä sijaitsee maailman laidalla. Kolmesta kuuteensataan kilometriä etelämpää löytyvät kuitenkin sellaiset sykkivät kasvukeskukset kuin Kemijärvi, Enontekiö, Pello, Pajala, Kolari, Karesuando, Kemi ja Pudasjärvi.

Auton kylteistä päätellen tämä porukka on hieman eksyksissä parin vuoden takaisesta Ranskan ympäriajosta. Kalustosta päätellen tämä porukka on eksyksissä parin vuosisadan takaa. Niin tai näin, haluaisimpa nähdä sen urheilukaupan myyjän ilmeen, jolta tämä porukka tulee ostamaan uutta sisärengasta.

 Sunnuntai-ilta meni leppoisasti perinteisissä ompelupuuhissa. Meikäläiseltä on kuukauden sisään ratkennut kolmet housut persiistä, joten mitä ilmeisimmin nälkäkuolema ei odota ihan nurkan takana. Kun majoittaa pakun rantapaikalle Tromssan lentokentän kiitoradan päähän, pääsee myös mukaan lentomatkailun tunnelmaan, kun laskeutuva kone heiluttaa pakua puolelta toiselle.

Nöyrimmät pahoittelut kaikille uskollisille seuraajille päivitysten puutteesta. Ei olla oltu matkapuhelinverkon ulottuvilla ja on ollut muutenkin kaikkea pikku puuhaa (iltalehtityyliin katso kuva!). Huomenna ajomatkalta sitten niitä puuttuvia päivityksiä.

Finnish Flash. Mistäköhän ihmeestä tämän päivän polun nimi on keksitty. Ei ideaa, mutta meiniki oli melko kohillaan tässäkin törmässä.

Vaikea sitä on malttaa nukkua, kun pakun ikkunasta voi katsella tämän kesän viimeisiä yöttömiä öitä.

Eilen illalla ajetttiin Tromssaan, jossa odotti pöytä valmiina kalaburgereita ja olutta. Iltapuhteiden jälkeen nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.Johnin piti saada aamulla pyörä korjauksesta, mutta eihän se ihan ongelmitta mennyt. Muutaman osan metsästyksen jälkeen iltapäivällä kaikilla oli kuitenkin toimiva pyörä alla. Heidin kanssa ehdittiin käydä nopeasti pienet lämmittelykierrokset Fjellheisenilla ja sen jälkeen suunnattiin isommalla porukalla Kvaloyalle ja joidenkin puheiden mukaan  lähiseudun suosituimmalle reitille. Helppo uskoa, että paikka on suosittu, sen verran vaihtelevasta ja vauhdikkaasta topturista oli kysymys. Kun autolla vielä nautti auringosta ja pullasta, ei elämä voisi enempää hymyillä.    

 Vesiputouksia. Lampaita. Vuono. Taustalla Daltinden. Mitä näitä nyt on.Tämähän kuulostaa ihan viime kesältä, tosin tällä kertaa alla on eilainen menopeli.  

Ukkohalla. Kämpän parvekkeelta voisi olla huonompikin maisema. Kesäiseltähän tuo kuva näyttää ja värisävyt ovat lämpimät, mutta viime kesään verrattuna taitaa lämpötilaeroa olla 15-20 astetta. Kyllähän sitä märkkäri päällä voi kaapelilla helposti hengailla päivän, mutta ei pikkuhelle pahitteeksi olisi. Iltaisin on ollut aikaa editoida videoita. Heittelen niitä pikkuhiljaa tänne sitä mukaa kun valmistuvat. Tällä kertaa pätkä poikien kevätleiriltä huhtikuulta ja lämpimän kesäistä touhua kesäkuun lopulta Loftetilta.    

Suomeenkin on vissiin luvattu melkein viikon kestävä kesä. Eli ei kun suunta kohti kotimaata ja loppuunmyytyä Ruisrockia (ilman lippuja tietenkin).