Nightrider

 Koska energiaa ja kaunista ilmaa tuntui vielä keskiviikkona riittävän ja saatiin paikalliselta kaverilta Skarbergflågetilla vinkki vieläkin hienommasta mäestä nimeltä Verdenssvaet. Varsinainen yötopitus oli tällä reissulla vielä tekemättä ja pitihän sitä lähteä vielä päivän kolmannelle lenkille nauttimaan keskiyön auringosta. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin Ballangenissa keskiyön aurinko loppui virallisesti neljä päivää sitten, mutta valoisaa kyllä käytännössä oli läpi yön. Nähtiin ylösmenoreitti jo aamupäivällä ajellessa, mutta tieltä katsottuna se ei olisi ikinä näyttänyt ajettavalta: täysin sileää viettäväää kalliokenttää, jota pitkin valui leveitä puroja pitkin matkaa. Kalliossa oli kuitenkin paljon kuivia kohtia, joita pitkin pystyi ajamaan ylös asti, kunhan eteni skinnaustyyliin siksakkia. Tai siis olisi pystynyt jos jaloissa olisi potku riittänyt. Sen verran päivän kaksi aikaisempaa huippua tuntui jaloissa, että puolet matkasta meni tunkkaamiseksi. Ylhäällä yöuinnit vuoristolammessa ja alas mäen toista puolta, joka oli myös kalliota, mutta huomattava epätasaisempaa pienine kielekkeineen ja harjanteineen. Mitään merkittyjä polkuja ei koko mäellä kulkenut ja tämä toi laskuun mukavaa vapauden tuntua. Toki reittiä piti myös miettiä tarkemmin etukäteen ja pari kertaa ajauduin silti umpikujaan. Takaisin autolla oltiin kahden jälkeen yöllä, eikä unta tarvinnut hirveästi houkutella. Jonkinlainen virstanpylväs tuli tästäkin päivästä. Ensimmäistä kertaa yli tuhat korkeuserometriä fillarilla saman päivän sisään.