testi varmuuskopio

Onnettomuusprosentti Kaunertalin vierailuilla on ollut sen verran korkea, että oli aika yrittää saada tilastoihin parannusta. Ennen eilistä ja tätä päivää kyseisessä keskuksessa oli laskupäivistä 25 % päättynyt loukkaantumiseen ja tällä kyseisellä laskulla loukkaantumisprosentti oli pyöreät 100. Nyt kahden päivän varovaisen laskun jälkeen uudet lukemat ovat 20% ja 21 %. Ei hullumpaa. Eikä muuten ollut lumikaan hullumpaa.

Melkein kuukausi asuttu samassa kämpässä ja vasta nyt tuli ensimmäistä kertaa käytyä lähimmässä keskuksessa. Nordkette, tuo Innsbruckin oma Fjellheisen tai Narvikfjellet. Tosin tässä tapauksessa hissi (tai itseasiassa juna) lähtee aivan kaupungin ytimestä. 1500 metriä ylöspäin ja vastassa on melkoinen maisema ja leikkikenttä täynnä pieniä kuruloisia. Leikkiaika oli tosin tänään melko rajoitettu, mutta pieni seikkailu saatiin silti aikaan. 

Parin päivän pistoreissu alppinismin mekkaan, paikkaan, jossa ravintolassa käyntikin sisältää vähintään kaksi köysilaskeutumista, jääkiipeilyä ja hakun käyttöä. Usein sanotaan, että Chamonixiin tutustuminen tulee aloittaa rauhallisesti ja ottaa seuraava askel vasta kun on siihen henkisesti ja fyysisesti valmis. Olen noudattanut tuota ohjetta varsin uskollisesti ja otin ensi kosketukseni tähän pimeyden laaksoon vuonna 2013 varovasti vierailemalla bussiasemalla ja sen viereisessä ravintolassa täytetyn patongin merkeissä. Tämän jälkeen pidin kolmen vuoden tauon ja annoin taitojeni kehittyä, kunnes olin valmis ottamaan seuraavan askeleen alppinistin urallani ja kokeilemaan hissinousua sekä Poco Locon hampurilaista.  Kumpaankin tavoitteseen päästiin ja onhan se nyt komeaa päästä kulkemaan pitkin katuja kaikki mahdolliset killuttimet valjaissa ja patonki taskussa. Ah, niin ranskalaista. Siinä samalla päästiin vielä laskemaan hyvässä kelissä ja seurassa lasku nimeltä Col du Belvedere. T...

Kovilla odotuksilla Chamonixiin. 10 tuntia ruuhkassa ja perillä piti odottaa isojen vuorten juttuja. Kun sitten illalla tsekattiin sääennuste uudestaan, niin nyt näyttää siltä, että nautitaan helteestä, jota vilvoittaa mukava 90km/h tuuli. No ainakin saa nukkua pakussa...

Ei ollut keli ihan priimaa tänäänkään, mutta käytiin kuitenkin kuntoilemassa Patscherkofelin huipulle, juotiin tunnelmallisessa hytessä kaffeet ja laskettiin alas. Illaksi oli vielä alakerran mummeli kutsuttu syömään suomalaista ruokaa, joten keittiössä riitti puuhattavaa karjalanpaistin, karjalanpiirakoiden ja pannukakun parissa. Hyvin tuntui muoriin uppoavan Vesa-Matti Loirin säestyksellä.

Aurinkoa taas pitkästä aikaa ja samalla pitkästä aikaa oli järkeä valita päivän kohteeksi jäätikkökeskus. Kaunis päivä ja paljon koskematonta kaunista hankea, mutta parempi tarkastelu osoitti lumen pinnan olevan kuin jäähtynyt punaiseen maitoon keitetty riisipuuro, Eli kunnon murtuva pinta, joka teki laskemisesta nätisti sanottuna hieman haastavaa. No ainakin sai nauttia siitä auringosta.

Pariin päivään ei blogipäivitystä ole tullut, mutta mikäs tässä on ollut ollessa. Sama meininki jatkuu ja oikeastaan mitään erityistä ei ole tullut laskettua. Eilen ei viitsitty edes mäkeen lähteä, vaan perustoimistotyöpäivän päälle napattiin kaikki mahdolliset sidontatarvikkeet esille ja alettiin leikkiä köysileikkejä majapaikan pihassa. Tänään sentään vaivauduttiin mäkeen asti ja saatiinkin ihan mukavaa lojottelua uudessa, tosin vähän raskaassa, lumessa. Paluumatkalla bongattiin vielä kebab-kioski ja pakkohan se oli tempaista pikaiset rullat ennen kotiinpaluuta. Illalla oli vielä erityisohjelmaa, kun vuokraemäntätäti opetti paikallisen perinnenherkun eli knödelin salat suomalaisretkuille. 

Kohta alkaa tuntua, että tässä on vedetty viikon kestävää välipäivää. Keli on tuhnua, ei tule kunnolla lunta, mutta ei paista aurinkokaan. Ei osu, ei uppoa ja selkeää laiskuutta on havaittavissa, vaikka sentään mäessä on joka päivä käyty. Ehkä se siitä...

Onhan se varoitus tuollaisista vehkeistä ihan paikallaan, mutta minkä ihmeen takia siihen rinnekoneeseen on pakko asentaa se jättimäinen poranterä ja miksi ihmeessä sillä pitää teurastaa ihmisiä?

  Eiliselle päivälle oikein etsimällä etsittiin ja löydettiinkin se Tirolin ainoa laakso, jossa ei ollut lunta. Sen kunniaksi tänään vietettiinkin välipäivää Innsbruckissa. Kahvittelun ja kamaostosten lomassa tietenkin vähän liikuntaa. Talvilajien muodossa tietenkin. Grillikauden avauskin on odottanut jo ottajaansa ja tänään oli aika tuikata tulet palloon terassilla ja käristellä iltapalat menemään.

Viimeinkin kunnon talvipäivä. Kymmenisen astetta pakkasta ja Kaunertal Tässä kohtessa tuntuu tapahtuvan aina samoja asioita: auringonpaistetta, puuterilunta ja rikkoutuneita polven eturistisiteitä. Näin kävi tänäänkin ja erään serueen jäsenen laskut taisi olla tältä kaudelta tässä. Puolet porukasta lähtikin iltapäivällä potilaskuljetuksella Innsbruckiin ja meille muille jäi tehtäväksi kerätä rikkoutuneet välineet, mieliala ja loput puuterit mäestä.  

  Päivä meni ilman päivitystä, mutta eilisestä ei nyt ihan hirveästi raportoitavaa ole. Välipäivä tarkoittaa tällä kaudella duunipäivää ja koko tiistai tulikin nökötettyä koneen vieressä. Pikku lenkki iltaan, venyttelyt ja nukkumaan. Kämppisten lumetus onnistui näemmä tiistaiyönä melko täydellisesti, koska aamulla odotti ihan Innsbruckissakin lumikerros maassa. Lumetuspuuhissa oli se huono puoli, että aamulähtö venyi ja kun sitä vielä käytiin vähän shoppailupuuhissa Innsbruckin keskustassa Zillertalin laaksossa oltiin vasta puoliltapäivin. Fiksuna ratkaisuna lähdettiin vielä jurnuttamaan Hochfügenin yläparkkikselle ilman lumiketjuja. Tietäähän sen, miten siinä puuhassa käy ja kohta kaivettiinkin jo tienpenkalla nöyrästi ketjuja esiin. Kaiken säädön jälkeen päästiin sentään viimein perille ja nauttimaan tämän kauden parhaista lumista. Ja tehokkaalla laskulla sai kyllä itsensä melko väsyneeksi kolmen tunnin laskuillakin.  

Sunnuntai meni töitä tehdessä ja tänään lähdettiin lumisateiden perässä Hochfûgeniin. Aika laimeiksi nuo luvatut sateet jäivät, mutta saatiin sentään muutama ihan mukava käännös puurajassa ja päälle vielä pari otosta hyvässä valossa.

Stubain jäätikkö oli tämän päivän kohde ja taas laskettiin puuteria. Ja kuten oheinen video osoittaa etuvoltit voi hyvin heittää myös tasaisella ilman varsinaista suunnitelmaa. Tosin kyseinen tempaus aihettaa melko rajut reaktiot.    

Toinen puuteripäivä putkeen. Tällä kertaa kohteena Zillertal ja Hochfügen. Vähän meni hommat tämän päivän osalta etsimiseksi, mutta mahtui sekaan muutama makoisa syvän lumen käännöskin. Ja nyt on ainakin tiedossa, mihin tuolla kannattaa suunnata, jos paikalle eksyy lumisateen jälkeen. Osa porukasta teki vielä iltapäivällä pyhiinvaelluksen Sport Condradille Garmin Partenkircheniin. Meikäläinen keskittyi burgeritouhuihin. Nyt sentään muistin ottaa päivän kolmannesta purilaisesta kuvankin. Graven viikolta jäi nämä perinteiset fotot ottamatta.

Kauden eka putskupäivä ja samalla tämän kauden paras laskupäivä. Aloitettiin Tiroliin tutustuminen Alpbachin keskuksesta ja mukavastihan siellä riitti laskettavaa, kohtuullisesti puuterilunta ja melko vähän muuta porukkaa. Pohjat eivät vielä ole kovin hyvässä kunnossa, mutta pehmeetä oli onneksi kertynyt uomiin varsin maittavasti. Nyt sataa vielä lisää lunta, joten tämä muutos säätilaan on piirulleen oikeaan suuntaan ja toivon mukaan pysyvä.    

  Tiistaina Rellun oli aika jättää kotimaa taakseen ja suunnata kohti Itävaltaa. Koko päivähän siinä ajelussa taas meni, mutta illalla saavuttiin vihdoin Innsbruckiin ja päästiin tutustumaan kämppään, jonka tulisi toimia tukikohtana seuraavan kuukauden ajan. Tänään aamulla sateli vesiräntää ja näkyvyys oli nollissa, joten ajopäivän lisäksi tuli toinen välipäivä putkeen. Kierreltiin sentään vähän kylillä ja seurueen kuopus onnistui jopa puhumaan itselleen Tirol Snow Cardin junnuhinnalla. Illalla vielä vuokranantajamummo tarjosi alakerrassa viiniä, munkkia ja melko legendaarisia muistoja elämästään.  

Sääennuste näytti hyvältä ja hetken mielijohteesta päädyttiin ottamaan vielä yksi yö Gitessä. No, se ennuste ei sitten ihan eskaloitunut suunnitellun mukaisesti, mutta jonkinlainen ulkoilupäivä sentään Le Chazeletissa saatiin. Laskujen ohi päivän kohokohtana nousi kyllä Giten illallinen, joka voidaan laske suurimmaksi syyksi sille, miksi tämä päivitys tulee vasta aamulla. Eilen illalla ei jaksanut juuri muuta kuin vieriä sänkyyn.