Pistoreissu Chamonixiin

Parin päivän pistoreissu alppinismin mekkaan, paikkaan, jossa ravintolassa käyntikin sisältää vähintään kaksi köysilaskeutumista, jääkiipeilyä ja hakun käyttöä. Usein sanotaan, että Chamonixiin tutustuminen tulee aloittaa rauhallisesti ja ottaa seuraava askel vasta kun on siihen henkisesti ja fyysisesti valmis. Olen noudattanut tuota ohjetta varsin uskollisesti ja otin ensi kosketukseni tähän pimeyden laaksoon vuonna 2013 varovasti vierailemalla bussiasemalla ja sen viereisessä ravintolassa täytetyn patongin merkeissä. Tämän jälkeen pidin kolmen vuoden tauon ja annoin taitojeni kehittyä, kunnes olin valmis ottamaan seuraavan askeleen alppinistin urallani ja kokeilemaan hissinousua sekä Poco Locon hampurilaista. 

Kumpaankin tavoitteseen päästiin ja onhan se nyt komeaa päästä kulkemaan pitkin katuja kaikki mahdolliset killuttimet valjaissa ja patonki taskussa. Ah, niin ranskalaista. Siinä samalla päästiin vielä laskemaan hyvässä kelissä ja seurassa lasku nimeltä Col du Belvedere. Tämä lasku jäi ikimuistoiseksi monellakin tapaa. Saatiin muutama opetus, joista ei onneksi jouduttu maksamaan niin kallista hintaa, kuin olisi ollut mahdollista. Oikukkaiden tuulien vuoksi pistoreissun anti jäi yhteen laskupäivään. Kuinkakohan monta vuotta menee, ennen kuin tuonne uskaltautuu seuraavaksi.