Joukkoliikenne

Perjantai meni Stubaissa, josta käteen jäi pari hyvää puuterikäännöstä, rikkinäinen mono, eikä muita valokuvia, kuin gemssi, jonka ruokarauhaa onnistuin häiritsemään. Lauantai olikin sitten viimeinen laskupäivä, sekä Petelle, että minulle. Tätä merkkipäivää lähdettiin juhlistamaan tutusti Kaunertaliin, jossa järjestettiin jonkinlainen vapaalaskutapahtuma. Paljon erilaisia suksimerkkejä testissä, joista en ollut koskaan ennen kuullutkaan, worshoppeja ja kissakyyditys saman laskun alkuun, jota parina viimeisenä päivänä oltiin laskettu käytännössä yksi. Laskun lopun tienhaarasta oli myös ilmainen bemarikuljetus takaisin keskukselle. Tämän joukkoliikenteen ansiosta tuttu bowli ei näyttänyt edes aamupäivällä enää kovinkaan samalta kuin pari päivää sitten. No jonkinlaista puhdasta linjaa ja pehmeää lunta sentään saatiin. Ja onhan se komiaa päästä todistamaan, kuinka lujaa bemari kulkee vuoristotiellä ylämäkeen (oikea vastaus 120 km/h).