testi varmuuskopio

Rogaland jäi eilen taakse ja otettiin pyöräilyjen jälkeen suunta kohti Telemarkia ja siellä Rjukanin kaupunkia. Muna parkkiin sateiselle tunturiylängölle ja unta palloon. Seuraava päivä olikin ilmojen suhteen sitä samaa sadetta, mutta muuten yhtä korkeajännitystä: natseja, vastarintaliikettä ja salaisia sabotaasioperaatioita. Paikka on kiehtonut meikäläistä aikaisemminkin parista syystä. Joskus kauan sitten näin vanhan tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Telemarkin sankarit, joka kertoi Rjukanin kylässä olevan raskaan veden tehtaan eliminointitehtävästä . Natseille tämä tehdas oli tärkeä lenkki ydinaseohjelmassa. Nykyisin tehtaassa on museo, josa käytiin pyörimässä ja tutustumassa lisää aiheeseen. Sen verran mielenkiintoinen paikan historia oli ja sen verran hyvin rakennettu museo, että sitä ihmetellessä vierähtikin useampi tunti. Rjukan on tunnettu myös toisesta syystä. Kylä sijaitsee syvällä kapean laakson pohjalla, jota ympäröi molemmilta puolilta jyrkät vuoren seinämät. Tämän ...

Piti olla väli- ja ajopäivä, mutta kun aamulla ei tuntunut satavan, päätetiin hakea jotain aktiviteettia tähänkin päivään. Leiripaikan läheltä löytyikin fillarointiin sopivalta vaikuttava polku alueen korkeimmalle vesiputoukselle. Märäksi touhu kuitenkin muuttui, kun sateet iskivät päälle heti lähdön jälkeen. Reittiin puikkelehti joen kumpaakin puolta ja sen vuoki ylityksiä tuli ainakin lakisääteinen määrä. Ylöspäin mentiin vielä hienotellen ja varovasti, mutta alaspäin ei jaksanut enää säästellä jo muutenkin läpimärkiä vaatteita ja hissutella kiveltä kivelle. Vauhtia sopivasti alle ja kaino toive siitä, että pohjalla ei ole teräviä kiviä yllätyksenä. 

Pari päivää tuli pideltyä sadetta ja ajeltua uusiin maisemiin. Tänään oli kaikessa epävakaisuudessaan aurinkoakin näkyvissä, joten oli aika toteuttaa Heidin jo pari vuotta fiilistelemä vaellus Kjeragboltenille. Vähän homman järkevyys arvelutti aamulla, kun puoli tuntia ennen herätyskellon soimista havahduin kaatosateeseen. No, sade onneksi loppui, mutta hieman pelotti liukkaus, kun reitti kulkee suurimman osan paljaalla jyrkähköllä kalliolla. Onneksi aamuaurinko kuivasi kivet suhteellisen nopeasti ja homma eteni hyvällä tahdilla. Perillä piti hetki kerätä rohkeutta klassikkoposeeraukseen kahden kallioseinämän väliin kiilautuneen kivenlohkareen päälle. Tein vielä virheen ja vilkaisin alaspäin, eikä alla oleva kilometrin pudotus ainakaan lisännyt rohkeutta. Postikorttiposeeraukset tuli kuitenkin otettua, eväät syötyä ja auringosta nautittua. Kirsikkana kakun päälle nähtiin vielä muutama makea basehyppy.

Laskutouhuja aurinkoisen juhannuslauantain kunniaksi. Vuoden tauon jälkeen käytiin kurkistamassa miltä Folgefonnassa näyttää. Samaltahan siellä näytti kuin ennenkin: kesäloskainen parkki, ratatiimejä harjoittelemassa, paljon vesiputouksia ja järvi johon pulahtaa laskujen päätteeksi. Taisi sama lehmäkin tulla tiellä vastaan. Ainakin kaksi kantturaa jumitti taas autoletkan muutamaksi minuutiksi stressivapaalla hengailullaan keskellä tietä.  

Tulihan se sade sieltä, kun oikein manasi. Ja näytää vielä seuraavan viikon sääennustekin siltä, että saa kunnolla laatia suunnitelmaa, että löytyy mielekästä tekemistä. Juhannusaatto meni kuitenkin ajellessa ja huomiselle on sentään vielä ehkä tarjolla ihan kohtalaista keliäkin.  

  Ja taas samanmoinen päivä putkeen. Aamupäivä meni toista kertaa reissussa katkenneen (pyörän) pinnan korjauttamisessa ja iltapäivällä sitten tutustuttiin Geilon polkuihin. Päivän epistolassa puolikas paikallisen bike parkin polkua ja siihen jatkona vielä toista polkua alas joelle. Keskus aukeaa vasta viikonloppuna, oten hissejä ei päästy käyttämään hyväksi, mutta hyvää ja juuri fiksattua polkua päästiin tiputtelemaan rinteiden puoleen väliin. Jälkimmäinen osuus olikin sitten sitä peruskivikkoa, joka ei viime päivien tykitysten jälkeen jaksanut erityisesti sytyttää.

Ålin lähialueiden tutkinta jatkui tänään ja hyväähän sieltä taas löytyi. Kauppareissulla vaan olivat ruokaideat hetken hukassa ja pitikin ottaa Tonnisen Reman oma reseptivihko käteen. "Päivällinen neljän hengen perheelle alle satasella" -mainoslause kuulosti meidän tarpeisiimme juuri passelilta. Eli ei kun vihosta hyvältä näyttävä ruoka valintaan, kamat koriin ja vaunulla grilli kuumaksi. Ekassa kuvassa mainoslehtisen lohileipä, jälkimmäisessa oma tuotos. Ei se ihan samalta näytä, mutta maistui varsin hyvin ja ruuan määräkin oli juuri oikein mitoitettu... kahdelle.  

Kaupanger jäi taakse ja tutuilla poluilla ollaan taas. Holin ja Golin välistähän löytyy se Ål. Eilinen päivä meni ajellessa ja sadetta pidellessä ja tämän päivän puolikas polkujen kuivumista odotellessa. Ei siellä nyt vieläkään mitään superkuivaa ollut, mutta ihan siedettävää ajamista kuitenkin. Sääenustekin näytää siltä, että näillä nurkilla pyöritään ainakin pari päivää, joten vielä ehtii ottamaan paikkoja haltuun.

Molden. Ilmeisesti monessa äänestyksessä valittu Norjan parhaaksi topturiksi. Eikä kyllä syyttä, maisemat ovat enemmän kuin kohdallaan ja reilun tonnin huippu on melko helpolla saavutettavissa. Kun bonuksena mukaan ottaa vielä pyörän, saa alaspäin viilettää myös kohtuullisen makoisaa polkua. Sunnuntai on Norjassa virallinen toptur-päivä ja kun vielä ilma suosi, kävijöitä tuntui vuorella riittävän. Hyvä kuitenkin, ettei eksytty paikalle eilen. Silloin nimittäin järjestettiin Molden Opp -kisa, eli perinteinen juoksukisa alhaalta huipulle. Parhailla hommaan meni kolmisen varttia ja 75-79 -vuotiaiden sarjassakin päästiin puoleentoista tuntiin. Meillä meni hieman kumpaakin aikaa kauemmin. Vastoinkäymisiltäkäään ei täysin vältytty, kun Heidiltä puhkesi alkumatkassa rengas ja kun varakumiakaan ei ollut, pyörä jouduttiin hylkäämään reitin varrelle. Tuntui tuo tossutouhuinakin onneksi maistuvan.  

Kaupanger ja tunnelma on kuin etelänlomalla. Meri kimaltelee, kahvi maistuu ja polkua riittää poljettavaksi. Niin se vaan tänäänkin tonni korkkaria pamahti mittariin niin ylös, kuin alaspäinkin. Neulaset polulla siististi samansuuntaisesti. 

Ostin kalsarit hajonneiden tilalle. Hetken hypistelin kaupassa epävarmana, mutta selkeät ja linjakkaat käyttöohjeet painettuna oikeille paikoille ratkaisivat ostopäätöksen.

Päivä näytti pilvisemmältä ja muutenkaan eivät lumitouhut vetäneet, joten päätetiin käydä katsomassa Oppstrynissä Trailguideen ilmestynyt uusi polku. Ja tämä polku oli todellakin ihan rakennettu sellainen ja täynnä jos jonkinlaista härveliä. Joku oli oikeasti nähnyt vaivaa esimerkiksi halkaistessaan kaatuneen puunrungon pituussuunnassa keskeltä ja löytyihän tuolta perinteisempääkin laituria, droppia, bermiä, hyppyriä ja vaikka mitä. Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava että meissä ei kyllä ollut miestä (eikä naista) suurimpaan osaan noista obstaakkeleista, mutta jotain sentään uskalsi kokeilla. 

Vielä yksi laskupäivä Strynissä ja ohjelmassa uusintakierros Kvitlenovalle. Tähän laskuun ei tunnu kyllästyvän, vaikka sitä joka vuosi sahaa. Topista löytyi norjalaisneito, joka halusi liittyä laskun ajaksi ryhmään. Mikäs siinä ja mukavaahan se taas oli kaahata kevätlunta alaspäin. Reitin viimeinen vesistönylitys alkaa olemaan jo erikoisjännää matskua, mutta vielä siitä yli mentiin. Ja taas se ylitys oli legendaarinen "viimeinen tänä vuonna" ja "huomenna siitä ei enää yli mennä". Eli toisin sanoen reitti on passeli vielä elokuussa.

Ei se aurinko lähde taivaalta kulumallakaan ja sehän vaan passaa. Klassikkosarjassa tänään luvassa Blåtinden. Tässä mäessä on jotenkin aina ollut seesteinen tunnelma ja niin tänäänkin. Puolitoista tuntia ylös ja melkein saman verran taukoa ylhäällä. Jottei homma menisi täysin nostalgiassa, tehtiin tänään sentään yksi ennennäkemätön suoritus: Jokerinyssäkkä alle kahden kympin. Jälkimmäisessä kuvassa arvoitus: etsi laskija.