Maan, meren anna kantaa

Pari päivää tuli pideltyä sadetta ja ajeltua uusiin maisemiin. Tänään oli kaikessa epävakaisuudessaan aurinkoakin näkyvissä, joten oli aika toteuttaa Heidin jo pari vuotta fiilistelemä vaellus Kjeragboltenille. Vähän homman järkevyys arvelutti aamulla, kun puoli tuntia ennen herätyskellon soimista havahduin kaatosateeseen. No, sade onneksi loppui, mutta hieman pelotti liukkaus, kun reitti kulkee suurimman osan paljaalla jyrkähköllä kalliolla. Onneksi aamuaurinko kuivasi kivet suhteellisen nopeasti ja homma eteni hyvällä tahdilla. Perillä piti hetki kerätä rohkeutta klassikkoposeeraukseen kahden kallioseinämän väliin kiilautuneen kivenlohkareen päälle. Tein vielä virheen ja vilkaisin alaspäin, eikä alla oleva kilometrin pudotus ainakaan lisännyt rohkeutta. Postikorttiposeeraukset tuli kuitenkin otettua, eväät syötyä ja auringosta nautittua. Kirsikkana kakun päälle nähtiin vielä muutama makea basehyppy.