Maanantain kosto

Maanantai olikin sitten paras päivä tähän mennessä. Uutta lunta pikkaisen maassa ja lisää taivaalta, pohjat eivät kovin erikoisessa kunnossa, intoa täynnä ja muutenkin homma alkoi pikkuhiljaa toimia. Axamerin rinteenvierustoilta ja metsiköistä alkoi löytyä iloa hommaan ja loppupäivästä jo nauratti ääneen. Viimeinen lasku vielä huipulta alempaan kylään oli ehkäpä päivän kohokohta ja siirtymällä rinteeseen oli jo seuraavan päivän aurinkokeli mielessä.

Tästä voikin sitten ottaa suoran leikkauksen tuntia eteenpäin, kun makasin Innsbruckin sairaalan ensiavussa ja mietin, miten tässä näin kävi. Poliklinikka menee afterski-paikkana meikäläisellä jopa Stubain asfalttiparkkipaikkabileiden taakse jumbosijalle. Koko iltahan siinä vierähti, mutta lopputulemana sentään käveltiin omin jaloin pois, eikä murtumia ollut kuin omassa mielessä. Tikkejä sen sijaan kummassakin jalassa yhteensä toistakymmentä ja runsaasti laskemiselta vapaata aikaa edessä. Ainakin kerralla tuli hoidettua itselle tehokkaita työpäiviä seuraaviin viikkoihin. Laskupäivityksiä ei siis blogiin ole hetkeen luvassa, mutta katsotaan, josko sitä jotain muuta tekemistä keksisi. 

T