Ohi on

Otsikkoon viitaten ohitse on ilmeisen moni asia. Ainakin tämän vuoden alppireissu. Lisäki varmaankin laskut taas ainakin hetkeksi. Telakalle mentiin näet uudestaan, tällä kertaa polven ja nilkan kanssa. Iloa ehti kestää edellisen toipilasvaihteen jälkeen melkein kaksi viikkoa, kunnes taas istuttiin Innsbruckin ensiavun odotushuoneessa. Vähän synkäksihän tuo mielen veti paikoitellen, mutta toisaalta eipä tässä nyt sentään täysinvalideja olla, vaan melko pienillä vaurioilla selvittiin.

Ohitse tuntuvat olevan myös kahden vuoden perusteella oikeat talvet Itävallassa. Viime vuonna ajattelin, että tästä surkeammaksi ei voi lumitilanne enää mennä, mutta näemmä voi helpostikin. Lähinnä vuodenaika helmikuussa vaihteli kevään ja kesän välillä, eikä esimerkiksi mitään oikeita pohjia päässyt syntymään edes jäätikkökeskuksille. 

Reissuun mahtui sentään yksi kunnon puuteripäiväkin. Tai oikeastaan puolikas, ennen kuin jalka päätti matkia ääntelyltään Kellogs-muroja. Päätetäänpä siis tämän reissun laskukuvat tuohon päivään, jätetään Itävalta takalasiin ja suunnataan katse motarin päässä siintävään horisonttiin. Jospa sieltä pilkottaisi tälle kaudelle vielä jotain pehmeääkin.ohi