Kostea juhannus

Juhannusaattona pidettiin sateinen shoppailupäivä Strynissä ja siirryttiin perusleiristä ylävuoristoon, Geirangerin tienhaaraan. Vaunun etuteltta oli edelliseltä yöltä märkä ja pystytettiin se ihan kuivaustarkoituksessa myös tähän leiriin, tarkoituksena pakata koko teltta vielä illan aikana. Eihän tuo tietenkään saanut rauhassa kuivua, vaan melkein heti pystytyksen jälkeen alkoi taas vihmoa vettä. "Nooh, ehtiihän tuon aamullakin purkaa, kuivukoon yön rauhassa." Samainen leppoisa kommentti ei mieltä lämmittänyt kello kaksi yöllä, kun reipas 15 m/s tuuli riepotteli teltan kumoon ja päästiin purkamishommiin sateessa keskellä yötä. Seuraavana aamuna taas läpimärkä teltta pystyyn kuivumaan ja Blåtindenille mäkeen. Mäkitouhut sujuivat kovin vaihtelevassa kelissä nekin, mutta sentään hieman paremmassa lumessa kuin eilen. Takaisin vaunulla oltiin noin 10 minuuttia liian myöhään ja sadekuuro ehti kastella jo kerran päivän aikana kuivuneen teltan taas kokonaan. Koska kyseessä oli kuuro, näköteltiin hetki odottamassa, josko tuuli hoitaisi kuivauksen uudestaan. Kun uutta tummaa pilveä pukkasi taivaanrantaan, oli kuitenkin aika ottaa mela ja pyyhe kauniiseen käteen ja suorittaa kuivaus manuaalisesti. Näissä tunnelmissa todettiin Strynin alue tältä erää nähdyksi ja otettiin kurssi kohti Lomia, pitsaa ja uusia seikkailuja.