Noch ein Bier

Hellepäivä ja luonnollisesti jalat aivan rikki eilisestä, mutta koska huomiseksi on luvattu reilusti sadetta päätettiin ottaa loputkin mehut jaloista irti ja hurauttaa pyörillä Puolaan. Tänäänkin oli luvassa ukkoskuuroja ja pari kertaa aamupäivällä ehdin jo luulemaan otsalle lävähtävistä pisaroista, että sade alkoi, kunnes tajusin, että se olen minä joka pisaroi. Koko päivän setti saatiin kuitenkin ilman ukkosta aikaiseksi, vaikka illalla paiskottiinkin viimeiset kilometrit melko vauhdilla ukkosta pakoon. Laatupäivä siis pyöräilyjen osalta ja pääpiirteittäin sen toiseksi tärkeimmän asian, eli syömisen suhteen. Ainoa ongelma on vain, että kaksi kertaa on keittiö pistetty nenän edestä kiinni ennen kuin on ehtinyt tilaamaan jälkiruokia. Ilmeisesti ovat katsoneet, että poika on syönyt jo aikaisemmassa elämässään jälkiruokia vähintäänkin riittävästi. Hämmentävää on myös paikallinen pappa, jonka jo tunnistaa siitä, että tämä istuu joka ilta yksinään ravintolan nurkassa ja tarkkailee muita ihmisiä. Muita ihmisiä tarkoittaa tässä yhteydessä käytännössä meitä, koska kylässä ei varsinaisesti mitään turistitungosta vieläkään ole. Tämä sallittakoon, mutta tänään tajuttiin, että sama pappa on aina omassa nurkassaan tarkkailemassa riippumatta siitä missä ravintolassa satutaan olemaan. Ja näin taisi olla jo viime ja edellisen syksyn reissuilla. Eli joko vaari käy joka ilta pubikierroksen kylän joka kapakissa tai valitsee ravintolan sen mukaan, missä on se kylän ainoa turisti syömässä.