Kalanki

Reissu alkoi suppailulla Jäämeressä. Eihän sitä voi vastustaa kiusausta samalla reissulla suppailla myös Välimeressä, kun lisäkilometrit eivät enää tässä konkurssissa paljoa paina. Eilen otettiin siis suunnaksi Cassis ja Calanques'n luonnonpuisto. Sieltähän noita nimensä mukaisia luonnonmuodostelmia eli kalankeja löytyi. Kyseessä on siis hyvinkin samanlainen luonnonmuodostelma kuin Norjan vuonot. Erona lähinnä pienempi koko ja jyrkemmät kallioseinät. Ja luonnollisesti hitusen lämpimämpi vesi. Valitettavasti päivä oli melko tuulinen ja aallokkoinen ja sen vuoksi ennen kalankeihin sisäänpääsyä joutui avovedessä oikeasti tekemään töitä ja välillä vähän jännittämäänkin, miten aallokossa käy. Meikäläinen uhrasi matkalla myös aurinkolasinsa meren syvyyksiin paikallista Ahtia lepyttääkseni. 

Strynissä olivat hissit tänään auki viimeistä päivää tälle kaudelle. Tämä on varmaankin merkki siitä, että on aika kääntää Rellun nokka taas kohti Suomea. Tosin eihän tästä paha matka enää Espanjaankaan olisi... Vakavasti puhuttuna kotimatka on nyt virallisesti alkanut. Tosin ihan parissa päivässä se ei varmaankaan taitu. Sen verran laajaksi reissualue kasvoi tänä vuonna.