Taktikointia

Päivä numero kuusi on paketissa ja samoin viikko murmeleina alkaa olemaan loppupuolella. Samalla kaavalla taas tänään. Jotta kenellekään lukijoista ei jäisi kuitenkaan väärää mielikuvaa tuosta "käväistään pikaisesti aamulla laskemassa ja sitten pyöräillään" -toimintamallista, on ehkä hieman syytä valottaa aamuista kuviota. Laskemassahan täällä on jokunen muukin ja kun jäätikölle johtaa kylästä tasan yksi gondoli, on jonottaminen ja taktikointi täysin oma taiteenlajinsa. Hisseille siirtyminen on rentoa puuhaa pyörällä aamuauringon lämmittäessä. Kuten kuvakin todistaa tämä puuha sujuu vaikka silmät kiinni puoliunessa. Hissi aukeaa kello seitsemän ja viikko aloitettiin sillä, että kokeiltiin mennä hissijonoon hieman ennen kasia, jolloin pahimmat ruuhkat olisivat ohi. Väärä oletus: noin tunnin jonotus parin sadan metrin jonossa. Seuraavana aamuna ajateltiin olla viisaampia ja mennä jonoon jo ennen seitsemää. Edelleen väärä oletus. Jonotusaika kasvoi puoleentoista tuntiin. Ongelmana ei ole pelkästään jonotusaika, vaan miljoona suklaamuroilla sokerihumalan aamun ratoksia hankkinutta ratalaskujunioria, joiden rynniessä jonossa, vähän väliä saa pelätä saavansa 87-asteen kulmaan viilatun kantin otsaansa. Pienen otoksen kulttuuritutkimuksella pahimpia ovat 10-15 -vuotiaat italialaislapsoset. Tähän mennessä parhaaksi jonotustaktiikaksi on osoittatunut ottaa rauhallisesti ja pistää kello soittamaan seiskalta. Tämän jälkeen aamupalaa syödessä kärkkyä web-kamerasta jonon kehitystä. Jos oikein tuuri käy, osuu juuri rata- ja parkkilaskijoiden porukan väliin ja saa kävellä suoraan hissiin. Tällöin myös rinteet ovat pehmenneet sopivaksi ja vaikka joutuisikin myöhäisemmässä vuorossa jonottamaan, on itse jonotus huomattavan paljon hermoille rennonpaa parkkilaskijoiden kanssa. Luonnollisesti sama taktikointi on edessä, kun päivällä haluaa tulla jäätiköltä pois. Joko pyrkii lähtemään kymmenen minuuttia ennen ratavuorojen loppumista tai odottaa suosiolla reilun tunnin pidempään.