Aarniometsän suojassa harjoitteli

Laskiessa on tullut vastaan niin sopuleita kuin porojakin. Kerran olin jopa kolaroida peuran kanssa. Silti joka kerta on sykähdyttävää nähdä eläimiä mäessä. Tänäänkin olin jo aivan fiiliksissä, kun pieni valkoinen jänis ampaisi karkuun osuttuaan laskulinjalle. Muutaman mutkan jälkeen hämmennys kuitenkin kasvoi, kun edessäni juoksi pieni ruskea otus. Aluksi luulin sitä karhunpoikaseksi, mutta kun kaveri kiipesi ketterästi puuhun ja käänsi punaiset kasvonsa meikäläiseen, tajusin että serkkupoikahan se sieltä tuijottaa. Hetken alkoi jo epäilyttää olenko hereillä tai näenkö näkyjä, mutta kun kokonainen apinaperhe painoi ohitse muutaman kymmenen metrin päästä, oli jo pakko uskoa omia silmiään. Olen kyllä kuullut, että näillä vuorilla asuu lumiapinoita, mutta en nyt ihan Suginoharan lähimetsissä uskonut sellaiseen törmääväni. Mihinkään varsinaisiin valokuvaposeerauksiin eivät kädelliset heimoveljet suostuneet, vaan painelivat melko haipakkaa metsän suojaan vanhimman yksilön jäädessä viimeiseksi ja tuijotellessa meitä kiukkuisesti. Goprokaan ei tietysti ole silloin kypärässä kiinni, kun sitä eniten tarvitsisi, mutta yhden nopean foton sain sentään kaukaa pokkarilla laukaistuksi. Päivän kuvaan liittyy siis tehtävä: etsi apina. Vihje: sillä ei ole laskuvaatteita päällä.