Kylpyhaluttomuutta

Aamulla otettiin juna Naganoon ja lähdettiin tutustumaan tarkemmin lumiapinoihin. Näitä veijareita elää enemmänkin Jigokudani Yaen-koenin luonnonpuiston vuorilla, josta ne vaeltavat talvikeleillä alemmas laaksoon. Parin kilometrin pieni patikointi bussipysäkiltä ja perillä odottaa helvetin laaksoksi kutsuttu jyrkkäseinäinen sola, jossa useammassakin paikassa virtaa onsenvesi ja rikkihöyryjä purkautuu maaperästä. Apinat ovat kovia oppimaan uusia taitoja matkimalla toistensa tekemisiä. Tarinan mukaan 1960-luvulla yksi nuori yksilö putosi kuumaan lähteeseen yrittäessään ahneuksissaan kurotella soijapapuja veden pinnalta. Lämmin pulahdus oli apinan mieleen ja tämän jälkeen se alkoi kylpeä säännöllisesti. Muita apinoita kokeili pikkuhiljaa perässä ja kun tarpeeksi moni omaksui tavan, yhtyi siihen lopulta koko lauma. Kuulostaa tutulta käyttäytymismallilta, eikö? Riesaksi apinoiden uusi harrastus kävi luonnonpuiston lähellä oleville kylpylöille, joiden onseneihin apinat alkoivat livahdella. Niinpä apinoille rakennettiin oma kylpyallas ja nyt paikalla on sitten maailman ainoa onsen-kylpyjä harrastava apinalauma ja varmaankin myös maailman ainoa apinoille rakennettu kylpylä. Ainoa ongelma oli, että tänään juuri kellään ei tuntunut olevan kylpyhalukkuutta, koska päivä oli niin lämmin. Puolet laumasta pötkötti ja kaivoi lunta auringossa ja toinen puolet keskittyi riehumaan, kuin ööh... apinalauma. Altaan vieressä käytiin lähinnä patsastelemassa. No kuvia saatiin sentään tästä menosta ja monta havaintoa laumakäyttäytymisestä. Huomenna jatketaan samalla teemalla.