testi varmuuskopio

Paljoa purjelautailua paremmin eivät sujuneet sunnuntain pyöräilytkään. Vielä yksi klassikkopolku otettiin käsittelyyn ja tällä kertaa polun kuvauksessa mainostettiin Gardan parasta flowta. No jos flowksi laskee kun laskee jarrut pohjassa eroosion johdosta puoli metriä syväksi ränniksi kulunutta polkua, jonka pohja on täynnä nyrkin tai jalkapallon kokoisia irtokiviä, niin sitten oltiin varmaan flown huipulla. Tämäkin polku on varmaan ollut hyväkin, ennen kuin sille ehti kymmenen tuhatta muutakin pyöräilijää. Ylipäätään on tietenkin epäreilua tehdä arviota paikan maastopyörämahdollisuuksista kolmen poljetun polun perusteella, mutta pikkuisen jäi sellainen haju, ettei tällä keisarilla ole vaatteita. Ihan ok polkua paikoitellen ja komeita maisemia, mutta moni muu paikka menee kyllä kirkkaasti ohi, eikä niitä mainosteta maailman parhaimpina kohteina. 

Jo heti Gardalle tulon jälkeen katseltiin järvellä olevien purjelautailijoiden määrää. Yleisesti uusien lajien kokeilussa on aina se vaara, että innostuu ja taas löytyy uusi asia, joka vie kaiken ajan ja rahat. Mutta koska pakussa on kuitenki niin mukavasti tilaa vielä uusille kamoille, päätettiin ottaa hallittu riski. Garda-järven suosio lajin harrastajien keskuudessa johtuu kuulemma monipuolisista ja säännöllisistä tuulista. Yleensä järven pohjoispäässä käy aamuisin leppoisa Peler-maatuuli, jonka vuoksi aloittelijatunnit on sijoitettu aamupäivälle. Tämä sitten kääntyy iltapäivällä järveltä päin puhaltavaan Oro-tuuleksi, jolloin prot lähtevät liikkeelle. Valitettavasti meille ei poikkeuksellisesti osunut kumpaakaan näistä, vaan bonuksea puuskainen Venetsian suunnalta puhaltava Vinessa-tuuli, joka nostatti järvelle vaahtopäitä jo ennen kuin nopea teoriaosuus oli ohitse. Siitä sitten surffausta harrastamaan. Hommahan kävi käytännössä näin: Polskit sen hiton ison laudan ja purjeen kans...

Lämpötila kipusi melkein ikävuosien lukemiin, joten jo pelkkä pyöräilyn ajatteleminenkin sai hiki- ja pölycocktailin tunteen iholle. Tänään lähdettiin siis aktiviteetteihin, joissa virkistys on koko ajan kirjaimellisesti askeleen päässä. Järven kierros ja sen päälle vielä iloista rantaelämää. Huomenna taas jotain ihan muuta.

Tämä reitti on ilmeisesti voittanut monta äänestystä maailman parhaasta maastopyöräreitistä. Ihan suoralta kädeltä en lähtisi väitettä allekirjoittamaan, mutta maisemien suhteen reitti on kyllä upea. Reitti lähtee 1800 metristä, jonne moni hyväkuntoinen oli aloittanut aikaisin aamulla polkemisen. Me taaseen otimme suosiolla pyörätaksin. Pienen 300 metrin nousun joutui silti polkemalla tekemään, kunnes päästiin tekemisen makuun. Alkuun vanhaa ensimmäisen maailmansodan aikaista sotilastietä, jonka jyrkiltä reunoilta on monissa kohdissa melkoinen pudotus alas. Puurajasta polku kapenee, mutta jatkui silti melko leveänä. Tässä vaiheessa päätettiin poiketa pääreitiltä ja ottaa yksi epävirallisemmista poluista alas Limonen kylään. Tällä variaatiolla pääsi nautiskelemaan vähän enemmän kapeasta polusta ja samalla sulattamaan jarruja jyrkissä mutkissa pehmeällä pohjalla.

Kämpässä on ainakin parvekkeen suhteen asiat melkoisen hyvässä kunnossa. Sitruunat voi poimia risottoon suoraan puskasta ja sen risoton nauttia mukavissä lämpötiloissa kynttilänvalossa. Tosin Mane vaikuttaa välillä mustasukkaiselta, kun lepotuoliin vatsan päälle kömpii köllimään toinen katti.

Kyllä se jäätelö maistuu paremmalta, kun on italialaista ja nautitaan palmupuun alla. Ilmeisesti myös pyöräilyn pitäisi olla astetta parempaa Garda-järvellä. Aika näyttää, mutta ainakaan tämän päivän polun perusteella en lähtisi tekemään sellaista johtopäätöstä.

Ajomatkan virkistykseksi otettiin lounaspysähdys Spreewaldissa. Biosfäärireservaatti kätkee sisäänsä kapeiden kanalien verkoston, joka on pituudeltaan yhteensä 1300 kilometriä. Koko sokkelon läpikäyminen vaatisi melkoista zenimäistä tyyneyttä, kun tuntuu että koko paikka on täysin pysähtynyt. Vesi ei väreile ja lehmät tuijottelevat laiskasti rannoilta. Kaksi tuntia tällaista jumittamista on ehkä hektiselle mielelle tarpeeksi, mutta toivon mukaan täältä tankattiin riittävästi mielenrauhaa seuraavaan kohteeseen, joka ei ole ainakaan rauhallisessa maineessa.

Muna sai jäädä hetkeksi viettämään omaa aikaa Göteborgin lentokenttäparkkiin ja Trafic taasen ajettiin maanantaiyönä täyskuun valossa laivaan kohti Puolaa.

Sunnuntaina vielä viimeiset rippeet vaateostoksia mukaan, pari kierrosta maagista hirveä ja sitten Traficin nokka kohti Ruotsia ja uusia maisemia.

Manekin on ehtinyt taas reissun aikana tutustua uusiin kavereihin.

Ensimmäisistä Trysil-kokemuksista rohkaistuneena oli juhannuspäivänä kovat odotukset hissiavusteiselle Fjellrundenille. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun alkoi valjeta, että perinteisen soratiehuijauksen uhriksi on taas jouduttu. Reittikuvauksessa kyllä luki, että polku on koneellisesti tehty, mutta ei sen silti tarvitse tarkoittaa, että reitin pystyy menemään vaikka Traficilla. No, onneksi alastuleva Magic Moose oli sitten juuri sitä miksi se oli kerrottukin: vauhdikasta ja helppoa oikeaa polkua.

Juhannussaunaan piti tietenkin päästä ja onneksi leirintäalueelta sellainen löytyi. Tosin saunaa ei meinattu aluksi löytää, kun rantaan kävelllessä vastaan tuli vain pari grillikotaa. Tarkempi tarkastelu paljasti kuitenkin mukavan puulämmitteisen kotasaunan, jossa sinällään ei vielä ollut mitään ihmeellistä. Sen sijaan ensimmäistä kertaa elämässä tuli löylyä kaadettua viiden litran kahvipannulla.

Juhannusaatto avautui Trysilissä, joka on taas kokonaan uusi kohde. Pitkien aamu-unien jälkeen otettiin lämmittely pyöräilypäivään käymällä ostamassa neljä kassilista vaatteita Sweetin pääkonttorilta. Keskuksessa alkoivat jonkinlaiset bike festit ja niiden kunniaksi oli pistetty vähän parempaa tarjoushintaa kehiin. Koska hissi oli kovan tuulen vuoksi kiinni, tämän jälkeen suunnattiin bike parkiin, joka ei kuitenkaan ollut bike park aivan perinteisessä mielessä. Ei hissejä, eikä toiminta muutenkaan painottunut pelkästään alamäkeen, vaan kohtuullisen pienelle alueelle oli tehty eri tyyppisiä polkuja sekä kumpaankin mäkeen että tasaiselle. Kolmisen tuntia vierähti kuin siivillä ja poljetun ajan huomasi vasta päivän päätteeksi jaloissaan ja ehkä hieman päässäänkin: taas kaupassa käsi hapuili jo kulturmjölk-tölkkiä, mutta tällä kertaa vahinko jäi onneksi tapahtumatta.

Eilen löytyi pyöräillessä niin hyvä pummiparkkipaikka Nesbyenin polkujen alkupäästä, että pakkohan se oli vielä hyödyntää yhdeksi yöksi. Ja mikäs siinä oli pummeillessa, kun polut alkavat vaunun nurkalta, vierestä löytyy järvi ja uimaranta sekä vielä rakennettu grillipaikkakin. Myös ampumarata olisi kuulunut palveluihin, mutta se jätettiin käyttämättä.. Pari eilen kokeilematta jäänyttä polkua päästiin vielä ajamaan ja toteamaan, mitä kahden päivän kovat tuulet olivat saaneet aikaiseksi. Koska parkki oli mäen päällä, oli vaunulle tullessa mukava uimahiki päällä. Iltauintien jälkeen olikin aika toivottaa tervetulleeksi se Norjan kuuluisa kesä. Kirkas ilma ja mukava +6 astetta saivat vetämään pipoa päähän, takkia päälle ja rommitotia mukiin.