Uusia tuulia
Jo heti Gardalle tulon jälkeen katseltiin järvellä olevien purjelautailijoiden määrää. Yleisesti uusien lajien kokeilussa on aina se vaara, että innostuu ja taas löytyy uusi asia, joka vie kaiken ajan ja rahat. Mutta koska pakussa on kuitenki niin mukavasti tilaa vielä uusille kamoille, päätettiin ottaa hallittu riski. Garda-järven suosio lajin harrastajien keskuudessa johtuu kuulemma monipuolisista ja säännöllisistä tuulista. Yleensä järven pohjoispäässä käy aamuisin leppoisa Peler-maatuuli, jonka vuoksi aloittelijatunnit on sijoitettu aamupäivälle. Tämä sitten kääntyy iltapäivällä järveltä päin puhaltavaan Oro-tuuleksi, jolloin prot lähtevät liikkeelle. Valitettavasti meille ei poikkeuksellisesti osunut kumpaakaan näistä, vaan bonuksea puuskainen Venetsian suunnalta puhaltava Vinessa-tuuli, joka nostatti järvelle vaahtopäitä jo ennen kuin nopea teoriaosuus oli ohitse. Siitä sitten surffausta harrastamaan. Hommahan kävi käytännössä näin:
- Polskit sen hiton ison laudan ja purjeen kanssa viisi minuuttia, jotta pääset edes pikkuisen pois rannasta
- Könyät laudan päälle
- Yrität nostaa purjeen pystyyn varoen samalla miljoonaa muuta aloittelijaa, jotka yrittävät samaa
- Kun purje on pystyssä tasapainoilet laudan päällä ja mietit uskallatko koskea puomiin
- Kun viimein hipaiset sormenpäillä puomiin, tarttuu purjeeseen ensimmäinen tuulenpuuska ja olet samantien nurin vedessä
- Tässä vaiheessa olet todennäköisesti jo ajautunut tuulen mukana muutenkin rantaan, joten voit aloittaa uudelleen vaiheesta 1
Pari tuntia tätä toistettuasi olo on melkoisen hakattu, mutta minkäänlaista aavistustakaan ei ole siitä, miltä tämän lajin pitäisi tuntua ja onko se mukavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti