Suunnitelmienuusintakone

Kerran kauteen kuuluu olla päivä, jolloin lunta on yksinkertaisesti liikaa. Tällä kertaa määrä ei haitannut laskemista vaan sopivan laskukohteen löytymistä. Odotukset olivat kovia, koska koko yöksi oli luvattu todella sakeaa lumisadetta ilman tuulta. Suunnitelmana oli juhlistaa tämän reissun viimeistä laskupäivää Kaunertalissa. Kamat siis valmiiksi ja kello soimaan puoli seitsemältä. Aamukahvia juodessa tämä suunnitelma meni uusiksi: metri uutta lunta ja tie suljettu liian suuren lumivyöryvaaran vuoksi. Myös muiden lounaisten keskusten tilanne näytti alkuun melko samalta: paljon lunta ja epävarmuutta avaamisen suhteen. Obergurgl näytti sentään kahdeksaa aukinaista hissiä, joten suunta sitä kohti. Kunnes noin puolessa välissä laakson tietä hissitilanne selvisi eiliseksi ja päivytksen jälkeen hissikartta hohti punaisenaan. Vain lasten mattohissi auki. Sama tilanne Söldenissä. Pitztal näytti huippuhissinkin olevan auki (varmaankin johtuen siitä, että jäätikköhissi kulkee maan alla), mutta hissiltä lähtevät rinteet näyttivät suljetuilta. Pikainen soitto keskukseen paljasti tilanteen: hissi kyllä auki, mutta sallittu vain maisemien katseluun. Ei siis päästy mihinkään nauttimaan metrin korkuisesta puuteripatjasta. Onneksi sentään Hochzeigerissa hissit pyörivät, kun lunta oli tullut vain parisenkymmentä senttiä. Ja korkeuttakin riitti sen verran, että pakkaslumen käännöksiä saatiin aamupäivä aikaiseksi. Ei päättynyt tämä reissu siis megalomaaniseen puuterifiestaan, mutta pehmeisiin käännöksiin kuitenkin.