testi varmuuskopio

Viikonloppu kului lökötellessä niin säkkituolissa rannalla, riippukeinussa leirintäalueella ja ihan vain maton päällä nurmikolla. Kun kerran rentoudutaan niin tehdään se sitten kunnolla ja tyylillä. Maanantaina alkoi suurkaupungin humukin jo kyllästyttää ja siirryttiin astetta etelämmäs Roermondiin, jossa meno jatkui samalla letkeällä fiiliksellä.

Ruotsin ja Norjan moottoriteiden kilometrejä niellessä oli aikaa pyöritellä seuraavaa kohdevaihtoehtoa. Aurinkoa olisi tarjolla laajalti koko Manner-Euroopassa, eikä suurempaa sateen vaaraakaan olisi. Jalat olivat tosin vielä melkolailla rikki pyöräilystarttien jäljiltä. Lämpimyydenkin suhteen tehtiin maltillisempi valinta ja koska 30 asteen helle on miellyttävämpii kuin 40 asteen, päädyttiin kääntämään kokka kohti Hollantia. Ensimmäinen kokonainen päivä oli vielä viileysasteeltaan sopiva käyttää kaupunkilomailuun. Bongattiin vielä sopivasti nykytaiteen museon Banksy-näyttely, johon yhdistettynä parit kunnon herkuttelut olivat riittävän iso aktiviteetti yhdelle päivälle.

Ruotsi on pitkä maa. Myös Tukholman alapuolinen osa. Tämä tosiseikka tuli jälleen kerran todistettua, kun karavaani kulki kärry perässään aluksi Göteborgiin, jonne Muna jäi hetkeksi viettamään omaa kesälomaansa. Vielä aamulla haaveiltiin, että ajomatka jatkuisi siltaa pitkin Tanskaa ja siitä koko voileipävaltion yli saman päivän sisään. Göterborgista lähdettäessä todettiin haitarin puutumisasteen olevan sen verran korkea, että tyydyttiin varaamaan lauttaliput yölaivaan. Malmööseen saatiin vielä kuuma vinkki pyöräilykohteesta etukäteistiedusteluja tehneeltä agentilta. Ja eipä ollut turha vinkki, vaan perillä odotti helppoa ja vauhdikasta polkua jolla kaniinit karkeloi ja näkymä Juutinrauman sillalle oli vähintäänkin kelvollinen. Tunnin nopeat pyöräilyt, auto lauttaan, sauna, iltapala ja pää tyynyyn odottamaan siirtymistä kohti vielä lämpimämpiä kohteita.

Ostoskeskusten pihassa ja liikenneympyröissä näkee mitä moninaisempaa taidetta. Tulkinta tässäkin tapauksessa on vain kovin hankalaa. Ainakin tässä on selvästi kuvattuna se riemu ja innostus, mikä ostoskeskuksen näkeminen teoksen hahmossa aiheuttaa.

Norjassa onmaailman eniten sähköautoja asukasta kohti. Tällä hetkellä noin joka toinen uutena myyty auto on sähköauto. Tämä tarkoittaa, että latauspisteitäkin tarvitaan melkoinen määrä. Trysilin seuduilla tämä ei ainakaan liene ongelma, kun keskellä korpeakin on näkymä huoltoaseman pihalla tällainen.

"Mehut pois" oli maanatain teema ja neljän tunnin jälkeen teeman tavoitteet voitiin katsoa saavutetuiksi. Bike festitkin olivat päättyneet, joten poluilla ei paljoa liikennettä näkynyt ja sai rauhassa painaa maitohappotalkoita menemään.

Sunnuntaina alkoivat jalat jo tuntua väsyneiltä ja koska hissikin oli auki, oli aika ottaa pari kierrosta myös Magic Moosea. Hissilaskujen päälle veri veti kuitenkin vielä Gulliaankin ja toistakymmentä kilometriä tuli sielläkin mittariin.

Lauantain pyöräilyjen päätteeksi suunnattiin bike festien after bikeille Sweetin konttorille. Konsepti oli hieman muuttunut viime vuodesta ja tällä kertaa ei paikalta poistuttu kantaen säkillisiä halpoja vaatteita. Myös ruokatarjoilut olivat jo ehtineet loppua, mutta koska suomalaisluonteella täytyy jotain ilmaiseksi saada, jouduttiin tyytymään paikallisen panimon olueeseen ja tarroihin.

Kiinalaisturistien lisääntynyt kiinnostus Norjaan näkyy välillä melko erikoisissa asioissa.

Sukupuolikiintiöiden nimissä tämän juhannuksen pannuakka olikin pannu-ukko.

"Kun juhannusaattona laittaa haitarin alle satulan, voi seuraavana yönä nähdä unessa mitä kesälllä tulee tekemään." Trysil ei tunnu tänäkään vuonna pettävän. Gullian polkuverkostoon oli taas tullut pari makoisaa uutuutta, joissa ei lautatavaraa ollut säästelty. Eivätkä perinteiset ranskalaisviikset ynnä muut suosikitkaan olleet menettäneet hohtoaan.

Aattoaamun näky munan ikkunasta paljasti, että siirtyminen keskikesään oli tapahtunut yön aikana onnistuneesti. Tämän lähemmäs stereotyyppistä suomalaista juhannusmaisemaa ei ehkä näillä nurkilla pääse.

Laskukausi oli mitä todennäköisimmin siinä. Ainakin Strynin osalta. Rivakkaasta startista huolimatta sata laskupäivää jäi tälle kaudelle haaveeksi, johtuen lähinnä ranskalaishenkisen brittipakun tekniikasta. Eipä tuo haittaa, hyviä päiviä tuli siltikin enemmän kuin riittävä määrä. Ja vaikka rahaa meni, niin kokemuksella voi sanoa: auto rikki on huomattavan paljon miellyttävämpi vaihtoehto, kuin nivelsiteet rikki.

Yr.no. Legendaarinen palvelu on usein prikulleen oikeassa, mutta Norjan sää vei tälläkin kertaa arvaamattomuudessaan voiton. Siinä, missä tiistain piti olla lähes sateeton, saatiin vettä niskaan oikein urakalla ja Antinkin viimeisen päivän laskut jäivät laskematta. Keskiviikkona piti taasen on olla aamulla poutaa ja illalla sateista ja siitä eteenpäin pelkkää rankkasadetta loppuviikko. Aika siis nostaa kytkintä ja suunnata uusiin maisemiin. Aamureippailuna vedeltiin pienet suppailut tyynessä kelissä ja sitten ruvettiin pistämään mustalaisleiriä kasaan. Peiteltiin vielä läksiäislahjana leikkipuiston traktori muovipressulla ja otettiin suunta kohti itää. Geirangerin tienhaarassa luvatuista sateista ei kuitenkaan ollut tietoakaan, joten päätettiin jäädä siihen yöksi ja käydä vielä yhdet iltarandot Blåtindenilla. Aamulla kun herättiin ei rankkasateita edelleenkään kuulunut, joten otettiin vielä toinen uusintakierros. Strynistä poistuminen venyi siis parin vuorokauden pituiseksi, ja päästii...

Aurinko paistaa ja vettä sattaa ja Mikko Alatalo sujahtaa matona korvasta sisään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jossakin on sateenkaari. Tällä kertaa se näkyi olohuoneeen ikkunasta ruokailutilaan ja aina keittiön läpi eteiseen asti. Samaan aikaan nuoriso nautti huvilan katetulla terassilla päiväunistaan mitä ergonomisimmassa asennossa.

Kaksi päivää sujahti taas vauhdilla kuin suksija kesälumella. Yksi pilvinen päivä keskuksella hassutteluyrityksin. Tosin jäivät melko lailla yrityksiksi, kun jalat eivät oikein jaksaneet totella lauantaisen Finlandia-hiihdon jäljiltä. Tänään sitten vielä Blåtinden pienellä itkupilviuhalla. Ajoitus kuitenkin onnistui ja pilvet eivät päässeet saavuttamaan, kuin vasta leirintäalueella.

Konalan pyöräkuningas heilahti viettämään aikaistettua juhannusvapaata Stryniin ja sen kunniaksi lähdettiin eväsretkelle Nukenille. Eipä ole tuollakaan tullut muutamaan vuoteen käytyä ja melkoista labyrintin ratkaisua se tämän hetken lumilla olikin. Mutta aurinko sentään paistoi koko päivän, eikä aukonodotuksesta ollut tietoakaan. Perinteisen reissusta teki tietenkin iltapitsat majoneesilla.

Ei ollut ison kiven juurta tälle kaverille ihan lähiseuduilla tarjolla, kun mönki jäätiköllä vastaan. Kaipa sitä hyönteisissäkin on talven ystäviä, mutta toivon mukaan tämä yksilö sai siivet alleen johonkin hieman kesäisempiin maisemiin.

Strynin keskus on mennyt tasaista alamäkeä jo pitkään. Ylempi hissi ei ole toiminut enää vuosiin ja hissitolpatkin on jo purettu pois. Erilaisia konkursseja ja omistajanvaihdoksiakin taitaa olla takana jo kymmenkunta. Nyt oli kuitenkin pitkästä aikaa jotain uuttakin kehitystä havaittavissa, kun Kvitlenovalle oli aloitettu lumikissakuljetukset. Itse ei asiasta kyllä hyödytty kuin tasaisen nousuladun muodossa, mutta mukavahan se on nähdä, että jotain organisoituakin täällä taas saadaan aikaan.