Jäitä lasiin

Vielä ei maltettu Italiasta poistua, vaan otettiin suunta viikonlopuksi vielä hieman etelämmäs Venetsian nurkille. Viimeksi kanaalikaupungissa vierailtiin kymmenen vuotta sitten ja vielä ei veri vetänyt takaisin. Sen sijaan Tervisosta bongattiin uudehko wake park, joka ainakin paperilla vaikutti asialliselta paikalta uusine obstaakkkeleineen ja leirintämahdollisuuksineen. Käytännössä asiat eivät olleet aivan näin hyvin, leirintäpuistikko oli kyllä kaunis, mutta vieressä aidan takana pauhasi moottoritie ja lisäksi paikkassa oli aivan käsittämätön eväkielto laudoille ja suksille. Testaamisen arvoinen parkki kuitenkin oli, mutta majoitus napattiin majatalosta kymmenen kilometrin päästä. Kelien suhteen homma lähti lauantaina hyvin käyntiin kunnon helteessä, mutta ukkonen tuntuu edelleen seuraavan perässä ja tänne se saapui iltapäivällä sopivasti lounaan päälle. Jäät eivät päässeet lasissa sulamaan, vaan täytettä tuli taivaalta oikein kunnolla parin tunnin ajan.

Kun kuuro viimein laantui, oli aukioloaikaa vielä tunti jäljellä ja ilta-aurinko tuli kauniisti esiin.. Muut asiakkaat häipyivät paikalta heti kun saivat autonsa spontaanisti syntyneestä tekojärvestä pois, mutta meillä olisi viellä vetointoa riittänyt. Henkilökunta ei kuitenkaan näyttänyt enää tekevän mitään avaamisen suhteen. Kun kävin asiasta kysymässä, tuli vakavailmeinen selitys: "Siellä on todellä kylmä. Vetämään ei pysty jos ei ole todella paksua märkäpukua ja silloinkin se on epämukavaa." No olihan ilma toki enää vajaa parikymmentä astetta ja vesikin vain +25. Pitkä katse italialaiskaveriin ja toteamus: "Olemme Suomesta ja tällä hetkellä meidän ainoalla täyspitkällä kaapelillamme on yhdeksän astetta lämmintä." Noin viiden sekunnin hiljaisuus ja vastaus: "Kaapeli aukeaa viiden minuutin päästä". Sen verran on tunnustettava, että märkäpuku piti kyllä vetää päälle, mutta mukava iltawake vielä saatiin.