Manana

Syysloman wakeilut jäivät tänä vuonna välistä, mutta pyöräily pysyi lajivalikoimissa ja meikäläinen pääsi ensi kertaa kokemaan Espanjan. Tottakai homma polkaistiin aluille ihan kunnon turistimeiningeissä Fuengirolassa. Ja onhan se uskomattoman nautinnollista nauttia auringosta ja lukea kattoterassin uima-altaalla Suomen Kuvalehteä. Ah, ihana keski-ikä!

Reilun vuorokauden jälkeen jouduttiin kuitenkin jättämään tämä iloittelu taakse ja siirryttiin ylemmäs vuoristoon varsinaisen pääaktiviteetin pariin. Edes reissusta palattua on vaikea sanoa oliko homma kokonaisuudessaan hallittua kaaosta vai kaaoksenomaista hallintaa. Ainakin saatiin aimo annos kanadalais-espanjalaista mentaliteettia, mistä ei yllätyksiä puuttunut. Välillä autosta puhkesi kumi ja opas neuvoi katsomaan reitin Stravasta samalla kun hän kipaisee rengasostoksilla kaupungissa. Välillä opas oli kyllä mukana, mutta kaveri ei ollut pyöräillyt paikan polkuja koskaan ja eksyi päivän viidestä ensimmäisestä mutkasta neljässä. Toisaalta välillä laskettiin mitä parhaimpia polkuja mitä parhaimman oppaan perässä ja saatiin linjavalinnat ehkäpä parhaiden kuskien toimesta, joita olen koskaan elävänä nähnyt. Ja mikä parasta, välillä Heidi löysi lounaslautaseltaan kokonaisen porsaankoiven ja välillä tilattiin jälkiruokalistalta paikallinen riisivanukasherkku, joka paljastui joulupuuroksi. Vain manteli puuttui. Syyslomasählinkiä parhaimmillaan.