testi varmuuskopio

Siinä ne sitten olivat. Tämän kevään viimeiset alppikäännökset ja ehkä jopa tämän kauden viimeiset käännöksetkin. Koska hyvin selkeäsanainen kehotus poistua Tirolista ja koko Itävallasta tuli, oli alkuviikosta aloitettava taas uusi moottorimarssi kohti kotia. Melko odottava ja hämmentynyt tunnelma tuntui olevan niin rajalla, öisessä Travemundessa kuin laivallakin.

Kaunertalin onnettomuustilastot parantuvat kerta toisensa jälkeen. Markus löysi kolme kiveä, mutta ei kaatunut yhteenkään, eikä muitakaan vahinkoja havaittu. Helikopteri nyt kävi hakemassa yhden tuntemattoman onnettoman laskijan rinteestä, mutta se kuulunee tässä keskuksessa asiaan. Sen sijaan illalla oli vuorossa uutisia, joita oli jo pari päivää spekuloitu; Tirol sulkee kaikki hiihtokeskukset ja majoitukset viikonlopun jälkeen ja ilmeisesti muut Itävallan keskukset seuraavat perässä. Eli viikonloppuna pitäisi viimeisten hissihiihtojen ohella tehdä jonkinlainen järkevä ja kiihkoton tilannearvio seuraavasta siirrosta.

Paluu Tiroliin oli ainakin tapahtumarikas. Tiistain alppilähtö Mannosten kanssa Lermoosiin sujui hyvin ensimmäiset 20 minuuttia, kunnes Civicin takarengas mosahti moottoritiellä rikki. Tämän jälkeen ihmeteltiin paikallisen tiepalvelujärjestelmän tehokkuutta, kun reilussa tunnissa oli saatu hinuri paikalle, auto lavetille, matkustettu rengasliikkeeseen ja saatu jo uusi rengas alle. Tämä viivästys oli lopulta laskullisestikin hyvä asia, sillä parhaat lumet saatiin vasta myöhemmin, kun sade sakeni päivän mittaan. 

Viikon pistoreissu Abiskoon tuli tehtyä. Harvemmin näitä pistoreissuja on tullut toteutettua Keski-Euroopasta käsin, mutta mukavahan se on välillä onnistua tekemään homma vähän erilaisin kulkuneuvoin. Tuliaisina kurssilta tuli uusi paperilappunen, jonka voi kotona kehystää seinälle ainakin jo siihen käytetyn rahallisen panostuksen ansiosta, ja paljon tietoa, joka toivon mukaan auttaa tekemään tulevaisuudessa fiksuja valintoja. Lisäksi matkalta mukaan tarttui ainakin muistoja kunnon tuulessa ja tuiskussa kaivetuista testikuopista, Kiirunan ennätyslumista, muutamasta kauniista ja aurinkoisestakin hetkestä sekä mahtavista uusista tuttavuuksista. Kuva: Teemu Suominen Kuva: Teemu Suominen

Maisema vaihtui hetkeksi lumisemmaksi ja ilmasto kylmemmäksi. Aikaakin kului Hallista lähdön jälkeen n. 50 tuntia ja erilaisia kuluneuvojakin mahtui matkan varrelle useita: Trafic, lentokone, paikallisbussi ja juna. Julkinen liikenne toimi viimeiseen lenkkiin asti kuin rasvattu, mutta Kiirunan asemalla tulikin sitten ihmeteltyä kolmisen tuntia myöhässä olevaa junaa. Olipa ainakin aikaa opiskella ja katsella kinoksia, jotka olivat kyllä isoimmat mitä olen ikinä niillä nurkilla nähnyt. Rajusti typistyneestä laskupäivästä sai sentään täyden ilon irti, kun pukeutui siihen keskieurooppalaisen kevyesti. Abiskon tuolihississä onnistui helposti vajaassa kahdessa tunnissa kunnon syväjäädytys ja tunne oli kuin olisi ollut koko päivän mäessä. Tänään sitten olis vuorossa Riksu, jonne lähdettiin porukassa. Neljän hengen porukan koko päivän pehmeän lumen käännöksistä on kuvassa 25 prosenttia.

Sahaaminen tuntuu olevan tämän vuoden teema Itävallan säissä. Taas oli lauantaina vuorossa kunnon föhn-tuuli ja lämpöjen nousu. Mannosen pariskunnan lämmöt taasen olivat laskeneet joten kuten kuumerajan alapuolelle, joten suunnattiin heidän perässään Venetiin. Ylös jäätikölle teki mieli, mutta jälkikäteen tarkasteltuna tuli tehtyä hyvä valinta, sitä auringonpaisteaukkoa ei koko päivänä oikein tullut. Pohjoisen puolen metsissä oli parissakin tonnissa lumi kuitenkin pysynyt vielä pakkasen puolella. Tuuli toki oli tehnyt tehtävänsä ja tänään saivat Alpitkin maistiaisen kunnon Lapin puuterista. Puurajan yläpuolella oli tuota herkkua tarjolla sen ivallisimmassa muodossa ja metsässä taasen siinä positiivisessa merkityksessä. Oikeaa puuteria se ei ollut kummassakaan tapauksessa. Sunnuntaina pistettiin tämän reissun kämppä pakettiin ja suunnattiin Trafic kohti Saksaa. Heidi hyppäsi iltapäivällä koneeseen ja me Manen kanssa vietimme vielä yhden illan baijerilaisesta lentokenttähotellitunnelmas...