Kivinen sokkelo

Ihan muutamaan vuoteen ei ole ollut sellaisia lumia, että Videseterin hotellin nurkille olisi tarvinnut edes haaveilla laskevansa. Ei niitä lumia näin kesäkuun lopussa enää liikaakaan ollut eikä lopun labyrintti vaikuttanut ihan triviaalilta, mutta ratkaistavissa olevalta kuitenkin. Pakko siis veisata, kun virsikirja on kerran auki, eli skinit jalkaan ja Nukenia kohti. Ykköshuipulta pääsi ihailemaan bowlin lisäksi myös perinteistä kurua sekä ylhäältä, että alhaalta käsin. Ei näyttänyt edelleenkään kovinkaan realistiselta laskettavaksi. Analyysi lopun sokkelosta ei kuitenkaan mennyt pieleen ja yhteinäinen reitti lähes tielle asti löytyi yllättävän sujuvasti. Tähän jätettiin joskus toinen auto, jotta pääsi helpommin kuuden kilometrin matkan takaisin keskukselle. Toista autoa ei ole käytössä ollut useampaan vuoteen, mutta pistää silti miettimään, miksei mieleen ole tullut ennen pudottaa tullessa autosta fillaria odottamaan, kun niitä on matkassa kuljetettu monta vuotta.